30.9.2014

San Francisco vol. 2


Nuhaiset terveiset sängyn pohjalta. Jotain hyötyä tästäkin taudista, saan katsella sängystä kun Matti pakkailee taas totaalisen kaaoksen vallassa olevaa huonetta. Miten me aina onnistutaankin tässä. Mutta tosiaan, mulla alkoi kurkku tuntua limaiselta pikkuhiljaa jo vajaa viikko sitten ja ilmeisesti Yosemiten rääkkivaellus ja San Franciscon mäkien säntäily aiheutti nykyisen olotilan. Kunnon yskän ja pään täynnä räkää siis, silmätkin vuotaa kuin seula ja ääni on melko viehkeä. Taita nyt hetkeksi taas treenaamiset jäädä. Matti hyppii tässä vaiheessa ilosta ilmaan ja avaa oluen..

Aloitetaan kuitenkin eilisestä eli sunnuntaista. Aamulla ihmeteltiin ja kummasteltiin amerikkalaista keittiötä ja räpellettiin jotain aamupalaa itsellemme. Täällä majoituksessa aamiaistarvikkeet kuuluu hintaan, joten käytettiin se hyödyksi. Keittiössä pyöri taas kaikennäköistä porukkaa ja me oltiin vähän, että ööö.

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa ensimmäinen hidas aamu ja lähdettiin liikkeelle vasta 11sta maissa. Ei oikein tiedetty mitä tehtäisiin kun ei oltu suunniteltu tätä osaa matkasta kovinkaan paljoa, joten lähdettiin haahuilemaan Coit towerille päin. Samalla kurkattiin kiemuraisuudestaan tunnettu Lombard street, joka oli täynnä hulluja turisteja.

Lombard street, taisi olla niin, että kaikki turistit halusivat ajaa tuon pätkän.
Coit Towerilta näkymää
Saapumispäivänämme oltiin juteltu asunnon omistajan kämppiksen kanssa ja kuultu mahdollisuudesta päästä tekemään pieni purjehdus San Franciscon edustalla. Sinne piti päästä, joten varattiin paikat puoli neljältä lähtevälle purjehdukselle. Purjehdus kesti 1.5h ja olihan se ihan hieno kokemus. Vielä hienompaa olisi tietysti ollut päästä purjehtimaan itse, sekin olisi ollut mahdollista, mutta maksanut huomattavasti enemmän. Eikä me oikein kahdestaan olisi voitu lähteä, minusta kun ei aivan valtavasti olisi niissä olosuhteissa ollut apua. Ja kun aivan vierestä meni jättisuuria tankkereita, oli tuo meidän valitsema tapa hieman turvallisempi.









Purjehduksen jälkeen käveltiin Union squarelle päin, mutta ei ehditty kaupoista kuin Macylle, kun ne menivätkin seitsemältä kiinni! Täällä alkaa mennä viikon päivät niin sekaisin ettei enää ole ollenkaan kartalla mikä päivä on. Ei ehditty kenkäosastoa pidemmälle, mutta ehdinpä sentään ostaa nilkkurit! En oikein ymmärrä mihin Matti perustaa väitteensä, että olen ostanut jo liikaa kenkiä.. Olen ostanut oikeastaan vain kahdet, molemmat nilkkureita. Toki olen ostanut myös kolmet tennarit, mutta ei niitä oikeastaan lasketa kengiksi!


Tänään heräsin tosiaan toistaiseksi pahimpaan olotilaan, mutta shoppailuapajat kutsuivat. Jälkipolville ei tästä päivästä jää paljoa kerrottavaa, mutta tein jälleen muutaman hyvän löydön ja Mattikin sai kassinpohjalle täytettä. Päivä meni jälleen shoppailun parissa tajutonta vauhtia eikä oikeastaan ehditty kiertää kuin muutama hassu liike... Mutta mikä siinä on, että Suomessa ei koskaan ole sellaisia alennuksia kuin täällä?? Tänään oli jo vaikka kuinka mones kerta, kun muutamassa liikkeessä oli KAIKKI normaalihintaiset tuotteet tai osa kuten vaikka kaikki neuleet -25 - 40 prosenttia. 40 prosentin alennus on jo PALJON! Yhdessäkin liikkeessä säästettiin tänään yli 200 dollaria kun kaikki oli siellä -30 prossaa. Ainakin minun hyvin lyhyen matikan mukaan se on hyvä sijoitus!

Ehdittiin kuitenkin aamulla ajaa myös kuuluisilla cable careilla, jej. Ja treffattiin pikaisesti minun työkaveria, hän on miehensä kanssa viiden viikon asuntoauto reissulla. Illasta minulle iski yllättävän nopeasti shoppailuväsymys tämän köhän takia, joten mentiin seitsemän jälkeen illalliselle ja tultiin tänne pakkaamaan. Tai siis minä saan retkottaa sängyssä ja levätä.. Huomenna siirrytäänkin sitten Montereyhyn!

Cable Car







 Matti:

Ehkä päällimmäisenä fiiliksenä molemmille jäi San Franciscosta vähän ristiriitainen olo. Moni on tätä kehunut mutta johtuuko se sitten suunnittelun puutteesta vai mistä, niin me ei oikein saatu tästä paikasta otetta tai päästy samaan fiilikseen mihin vaikka New Yorkissa on aina päästy. Osittain se voi johtua siitäkin, että tuntuu, että moni paikka kuten haluamamme ravintolat oli etäällä toisistaan ja niiden perässä piti kävellä pitkin kaupunkia. Mutta autollakaan täällä ei kannata ajaa kun parkkeeraaminen on niin hankalaa eikä olla edes varmoja saadaanko sitä tallista ulos. Ja kun sitä metroa ei ole… mutta toisaalta sekin on sitä suunnittelun puutetta, kun etukäteen ei oltu selvitetty, että miten vaikka joukkoliikenne täällä toimii. Mutta ei esim Fisherman's Warf taikka Embarcadero meitä mitenkään sykähdyttäneet, vaikka niistäkin oltiin etukäteen luettu. Loppujen lopuksi tänä iltana oli hölmö olo, kun koitettiin käyttää puhelimella über-taksisovellusta, ei saatu sitä toimimaan ja sitten vain heilautettiin kättä taksi saadaksemme. Se maksoi vaivaiset 5,70$ majoituspaikalle. Oltaisiin voitu aika paljon helpottaa kävelyä pitkin kaupunkia. Mutta taksin kyydissä sitä ei oltaisi nähty yhtä paljon. Ristiriitaista. Tänne olisi varmaan tarvinnut vähintään viikon, että tähän olisi päässyt sisälle. Ja olihan tämä kivakin, tällä kaupungilla tuntuu olevan jotenkin paljon rennompi fiilis kuin esim. New Yorkilla. Yhdessä pizzapaikassakin turistiin tuosta noin vain koko lounaan ajan yhden paikallisen miehen kanssa. Alla video, jossa yksi osoitus ihmisten rennosta vibasta, naapuriveneen piti saada juotavaa:

On kuitenkin mukava siirtyä eteenpäin. Pari pienempää paikkaa vielä tiedossa enŋen losia ja sitä tietää, että niissä kaikki jutut on aika kompaktilla alueella. Ja losista taas tietää, että siellä mennään ihan kaikkialle autolla ellei olla ihan siinä Santa Monicassa. Onko tässä jo sen verran amerikkalaistunut, että friscossa ärsytti, kun autolla ei ollutkaan järkeä liikkua mutta kävellenkin tuntui turhan vaikealta?





6 kommenttia:

  1. Mä en kestä noita katuja!! xD ihan uskomatonta! Huvittavaa ja todellista treeniä näemmä! Voi hyvät hyssykät noita Elinan kuvailemia alennusmyyntejä! Mäkin haluun! :D Hauskaa kurkistaa teijän huoneeseenkin ;D

    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Treeniä se todellakin oli! Harmi et eilen käveltiin mahd vähän noita mäkiä tän mun olon takia, buhuu.. Mut noi alet on tosiaan ihan älyttömiä, menee nuppi ihan sekasin... :D Toi meidän huone kertoo ehkä jotain olennaista meistä, saadaan kauhea kaaos aikaiseksi kahdessa sekunnissa.... :D

      Poista
  2. No voi, kun Elina sait köhän. Toivottavasti se menee pian ohi eikä haittaa teidän reissua.
    Kun katselee teidän huonetta, niin pakkaaminen on kyllä haasteellista.

    Äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toivotaan, että jaksaa taas kohta normaalisti, onneksi nyt ei ainakaan vielä ole kuumetta ollut. Heh me onnistutaan kyllä aina saamaan meidän huoneet aika pommikuntoon... Nyt on niin pieni huone, että on pakko olla levittelemättä!

      Poista
  3. Ihana toi valkoinen takki purjehduskuvassa! Onko uusi?

    - Elina N.

    VastaaPoista
  4. Hihii on! Se sattui olemaan juuri siitä liikkestä missä oli kaikki -40 prossaa! Olin meinannut ostaa sen jo aiemmin, mutta lykkäsin sitten ostoa ja hyvä että lykkäsin :D Sain siitä about 80 dollaria alennusta!!

    VastaaPoista