Lost in Texas

Tiistai aamu Amarillossa alkoi taas melko aikaisin, oltiin laitettu kello soimaan 6.30, jotta ehditään salille ennen kymmeneltä alkavaa ratsastusta. Amarillonkin hotellin sali oli yksi huone, jossa oli samat vermeet kuin edellisessä. Tosin painoja oli enemmän ja paikka oli siistimpi. Saatiin kuitenkin taas hyvä startti päivään ja aamupalan jälkeen hypättiin autoon.

 

Ranch oli noin puolen tunnin matkan päässä Amarillosta ja oltiin taas ihan fiiliksissä ajaessamme keskellä ei mitään. Ranchille saapuessamme meitä oli vastassa kaksi hyvin autenttisen näköistä ja oloista cowboyta ja ratsastusta vetävä nainen. Yksi paras osa ratsastuksesta olikin seurata noita kahta miestä, kun he syljeskelivät jatkuvasti hampaidensa välistä ja selittivät milloin mitäkin venyttäen puhettaan juuri kuten kunnon redneckin kuuluukin. On ehkä jo tullut selväksi miten paljon me tykätään texasilaisesta puhetavasta ja texasista ylipäätään ;)

 



Ranchin portti ja tie, tuli huomattua, että Chargerissa ei ole paljoa maavaraa

 

 

 

No, mutta oli itse ratsastuskin aika ikimuistoinen kokemus, ehdottomasti hienoin hetki tähän asti. Oltiin hevosen selässä noin puolitoista tuntia, meidän mukana oli myös muutama turisti englannista ja pari jenkkiä. Oli oikeasti aika mieletön fiilis ratsastaa tuolla preerialla ja kuunnella samalla kun meille kerrottiin kyseisen paikan historiasta ja kuvitella miten intiaanit on aikoinaan liikkuneet juuri näillä samoilla paikoilla. Päästiin maistamaan juuri sitä villiä länttä mitä etsittiinkin. Meidän käyttämiemme hevosia käytetään normaalisti karjan paimentamiseen, joka lisäsi homman viehättävyyttä meidän silmissämme. Tiedän, ollaan ihan Texasin lumoissa, mitä juntimpi meno sitä enemmän me ollaan fiiliksissä :D On aika vaikea olla rakastamatta elämää tällä hetkellä!

 

Koiran pallona toimi kivi

 

 

Loppupäivä meni kaupoilla pyöriessä(saldona kaksi mekkoa ja kolmet kengät, yhdet kylläkin matille), mani/pedikyyrissä, tri state faireilla ja syömässä käytiin yhdessä legendaarisimmasta route 66 nähtävyyksistä; Big Texan-ravintolassa. Paikasta tekee tunnetun ainakin se, että siellä saa syödä ilmaiseksi 72ozin pihvin lisukkeineen, jos sen saa vedettyä napaansa tunnissa. Yrittäjiä riittää, meidänkin aikana joku aussimies koitti onneaan huonolla menestyksellä. Ennätys tuon setin vetämisessä taitaa olla jotain 15 minuutin luokkaa. Itse syötiin pihvit, jotka nyt ei olleet mitenkään huippuhyviä, liha oli kyllä mureaa, mutta ei mitään ihmeellistä. Matti erehtyi luulemaan vihreää chiliä pienikokoiseksi vihreäksi paprikaksi :D. Paikassa kiersi myös kolme vanhaa äijää soittamassa ja laulamassa suoraan pöytien vieressä niille ketkä halusivat. Tässä vaiheessa ainakin kaikki Matin tuntevat on jo varmaan arvanneet mitä meidän pöytämme kohdalla tapahtui... Saatiin kuulla Johnny Cashin ring of fire ja olihan siinä taas aika absurdi tunnelma :D Matti ainakin oli ihan liekeissä ja tunki esityksen jälkeen 10$ seteliä pappojen kouraan.

 



Pihvin syönti alussa, näyttää helpolta ja hyvin maistui. Oli varmaan kiva syödä kun kaikki kuvasivat vieressä.



Vielä 2minuuttia aikaa, veti siinä vähän happea.

 

 

Niinjoo ja käytiinhän me siellä tri state faireilla. Ne olivat yksi syy miksi suunnitteluvaiheessa valittiin Amarillo yhdeksi etapiksi. Ne oli sinänsä pettymys, että kaikki hauskat kilpailut ja näyttelyt oli muina päivinä. Kierrettiin kuitenkin huvipuistoalueella ja katsottiin joku villin lännen show. Se oli kylläkin varmaan suunnattu lapsille, mutta sopi hyvin( ehkä juuri siitäsyystä) myös meille...

 

Illat on olleet mulle yhtä taistelua väsymystä vastaan, tuntuu jotenkin nyt vaikealta päästä tähän aikaan kiinni. Aamulla olen pirteä kun peipponen ja illalla kuuden jälkeen alkaa iskeä kuolema... Noh, ehkä tämä tästä. Toinen vähän ikävämpi juttu on se, että mulla alkaa tulla totaalinen ällötys kaikkea rasvaista ruokaa kohtaan jo nyt... Ei ainakaan hampurilaisia mulle nyt hetkeen. Onneksi seuraavana tässä on vuorossa nyt New Mexico, jossa ruokailu painottuu varmaan meksikolaiseen ja espanjalaiseen ruokaan. Vaikka ei se meksikolainenkaan mitään terveysruokaa ole. Mutta ehkä tässä saa nyt paremmin hyviä salaatteja ja muita vähän kevyempiä vaihtoehtoja.