Amarillosta länteen

Amarillon lähtöpäivän aamu eli tämän päivän aamu alkoi Elinan juoksupyrähdyksellä salilla ja itselläni vähän hitaammin haukottelulla ja kamojen keräilyllä. Jahka auto oli taas yhdeksän aikoihin pakattu, niin ensimmäinen pysähdys tapahtui autohuoltamoon. Vasemman takarenkaan paine oli yön aikana tippunut reilusti suositeltua alemmaksi. Ongelman olin huomannut kyllä jo edeltävänä päivänä ja olin käynyt täyttämässä rengasta mutta sama piti toistaa taas uudelleen, että ajomatka Santa Fehen saatiin käyntiin. Vähän se korjaamontyyppi raapi päätään kun sanoin, että Santa Fehen olisi tarkoitus ajaa tänään. Pistettiin sitten ylipainetta renkaaseen(ei maksanut mitään) ja ajomatka alkoi silmä kovana painevahtia tuijottaen.

Ensimmäinen pysähdys oli heti Amarillon ulkopuolella Cadillac Ranchilla. Siinä on ammoin joku taiteilija upottanut Cadillacceja maahan samassa kulmassa kuin Egyptin pyramidit kohoavat ja niitä saa sitten vapaasti spreijailla eri väreillä kuka tahansa ja joskus ne maalautetaan aina uudelleen. Ei ehkä mikään kummoinen performanssi varsinkin kun paikka oli todella roskainen mutta kun ne siinä hollilla olivat, niin pitihän siellä käydä. Elina olisi jättänyt väliin.

Matka jatkui sen jälkeen kohti länttä. Yhtäkkiä auton sisällä alkoi leijailla melkoinen sonnan haju ja vasemmalla puolella tietä tulikin näkyviin aivan mieletön määrä lehmiä. Äkkiä siis seuraavasta liittymästä pois, takaisin päin highwayn viereistä huoltotietä ja kuvia ottamaan totta kai. Elina piteli nenäänsä autossa. Kun oltiin tyytyväisiä niin matka jatkui taas.



Lehmiä, paljon!

Tässä vaiheessa reissua tie mukaili vanhaa ja kuuluisaa Route 66:sta, joka muinoin halkoi USAn aina Chicagosta losin Santa Monicaan asti. Tarkoitus olikin Highwaylta poiketa sille aina kun mahdollista. Juurikaan alkuperäistä Route 66:sta ei ole enää jäljellä ja jos on, niin se menee useimmiten sen tilalle rakennetun Highwayn vieressä eikä sille silloin oikein ole järkeä poiketa. Mutta muutamissa kohdissa tielle poikettiin kuten ränsistyneeseen Vegaan tai Adrianiin ja sen Midpoint Cafeseen, jota sanotaan alkuperäisen Route 66:sen keskikohdaksi. Reitille poikettiin myös täysin autioituneen Glenrion kohdalla sekä New Mexicon puolelle siirryttäessä Tucumcarissa, jossa syötiin lounas. Tässä vaiheessa kelloa siirrettiin myös tunti taaksepäin. Santa Fetä lähestyessä siirryimme kokonaan pois highwaylta alkuperäistä alkuperäisemmälle Route 66:lle. Reittiä on nimittäin ammoisina aikoina siirretty pariin otteeseen ja viimeiset vajaa 100 mailia taivallettiin tiellä, joka oli toiminut Route 66:na ennen vuotta 1937.




Midpoint Cafe.... ja auto



Glenrio



Glenrio




Paineet pysyivät renkaassa loppuun asti, joskin vähän matkan aikana laskivat, ja saavuttiin Santa Fehen kolmen aikoihin bed & breakfast tyyppiseen majataloomme.

Elina: Tässä majoituksessa näkyy nimenomaan syy miksi tykkäämme varata paikat etukäteen;tällaisia helmiä ei olisi enää tarjolla viime hetkellä. Paikka on joskus 200 vuotta sitten ollut navetta ja nyt siitä on tehty todella persoonallinen ja New Mexicon ja etenkin Santa Fen henkeen sopiva majatalo.

Majatalossa on päivittäin iltapäivä tee ja leivonnaisia tarjolla neljästä viiteen joten käytettiin tarjoilu hyväksi ja lähdettiin sen jälkeen tutustumaan Santa Fen keskustaan. Vihdoinkin paikka missä voi kävellä! Keskusta oli todella viehättävä ja pullollaan ihania ravintoloita ja pikkuputiikkeja ja kaikenmaailman gallerioita. Niin kaunis kuin Santa Fe onkin niin me ei ehkä olla sen parasta kohderyhmää kun ei olla kiinnostuneita taiteesta ja käsitöistä. Kiva kuitenkin, että kerrankin meillä oli aikaa rauhassa tutkiskella paikkoja ilman kiireen tuntua. Tultiin majatalolle jo kahdeksan jälkeen syötyämme illallisen(vihdoin kunnon salaattia!) ja on ollut ihana rauhoittua ja saattaa blogikin ajan tasalle :) Mattikin söi salaattia kun oli jo aiemmin päivällä Tucumcarissa syönyt melkoisen kokoisen juustolla kuorrutetun burriton ja Santa Fessa enchiladan ja totesi, ihme ja kumma, että ehkä siinä on tälle päivälle rasvaa jo tarpeeksi. Huomenna mennään Albuquerqueen kulkemaan Heisenbergin jalanjälkiä ;) Joo, ollaan ehkä vähän hc Breakin Bad faneja.



Okei, syötiin salaatin lisäksi näitäkin. Mutta ollaanhan nyt New Mexicossa