Vegas huumaa!

Onpa ollut taas pyöritystä pari viimeistä päivää. Las Vegas oli aika kulttuurishokki Monument Valleyn ja Grand Canyonin jälkeen ja tavallaan jäi aika kaksijakoiset fiilikset. Olihan se ihan mahtavaa kokea ja tykättiin sen överiydestä, vilkkuvista valoista, metelistä, erilaisista ihmisistä, kasinoista, shoppailumahdollisuuksista ja erityisesti Bellagion suihkulähdeshowsta. Mutta todettiin molemmat, että kaksi yötä oli ihan sopiva aika sinne, ainoastaan se jäi harmittamaan ettei ehditty nähdä mitään showta.  Mutta muuten ei oikein tiedetty mitä oltaisiin siellä tehty shoppailun lisäksi. Vegasin ytimeen pääsi kiinni riittävän hyvin yhdessä kokonaisessa päivässä. Kyllä luontokohteet on nyt ehdottomasti tämän reissun aatelia ja onneksi ei oltu Vegasissa kolmea yötä mitä alunperin suuniteltiin vaan siirrettiin ylimääräinen yö Yosemiteen.

 Matti:

Mutta kelataanpa taaksepäin. Saavuttiin Las Vegasiin maanantaina viimeisten Route66 kiertelyjen jälkeen. Ajettiin ensin suoraan kaupungin pohjoispuolen isoon ostoskeskukseen, koska komentona oli, että sinne pitää tehdä pikainen täsmäisku. Nyt piti myös viimeistään hankkia toinen matkalaukku, sillä tavaraa oli jo jonkun aikaa ollut yli yhden matkalaukun ja se teki elämän vähän vaikeaksi. Väsymys tosiaan vähän painoi varsinkin kuskia. Ei siinä, että ajaminen olisi missään määrin tylsää. Päinvastoin, jos tällaisia määriä kilometrejä ajaisin Suomessa tylsistyisin jo ensimmäisen tunnin aikana mutta täällä maisemat ovat lähes aina yhtä sykähdyttäviä ja tuntuu, että aika kuluu kuin siivillä ratin takana ja kilometrit/mailit taittuvat turhankin nopeasti. Aikaiset aamut ja tekemisen paljous ei vain ole kovin hyvä yhdistelmä pitkille siirtymäpätkille varsinkin kun apukuski välillä kuorsaa vieressä. Periksi ei voinut kuitenkaan antaa hotellille saapuessa, sillä Vegas kutsui seireenin tavoin.

Elina:

Hotelli oli aivan mahtava. Ajettiin suoraan pääoven eteen ja annettiin auto parkkipojille pysäköitäväksi. Pyydettiin respasta vielä pieni upgreidaus huoneeseen ja sitten painuttiin ihmettelemään sitä. Ihan kivahan se, suurin hotellihuoneemme ikinä poreammeineen ja kylppäritelkkareineen. Ei sitä kuitenkaan kauan ihasteltu vaan haluttiin päästä Stripille eli Vegasin pääkadulle.

Meidän hotelli oli siis The Signature at MGM Grand ja saatiin huone varsin edulliseen hintaan, Vegasissa hinta-laatusuhde on todella kohdallaan viikolla. Viikonloppuna hinnat pompsahtaa kattoon. Hotellissa ei ollut kasinoa ja se ei ollut aivan Stripillä, mutta sen läpi pääsi kulkemaan sisätiloissa MGM Grandiin, joka on Stripillä. Luonnollisestikaan MGM Grandista, kuten mistään muustakaan Vegasin hotellista, ei päässyt ulos kävelemättä kasinon läpi. Näytettiin molemmat todennäköisesti riemuidiooteilta kun käveltiin kaikkien noiden kilisevien ja vilkkuvien pelikoneiden ja kliseisten röökihuulessa koneita lätkivien mummojen keskellä. Ja päästyämme itse Stripille kasvoilla oli euforinen maailmaa syleilevä ilme, kun katseltiin ympärillemme ja kuunneltiin Vegasin rikasta äänimaailmaa. Meistä näki takuulla sadan metrin päähän, että oltiin ekakertalaisia.



New York New York hotelli, täällä meinattiin alun perin yöpyä. Hotellin alueella menee vuoristorata.



The Strip



Bellagio ja Caesars Palace

 Ilta meni siis onnellisessa pöhnässä ja molemmat kiljahteli vuorotellen toiselle taas jotain uutta ihmeteltävää. Tehtiin pikainen shoppailukierroskin, vaatekaupatkin kun on auki ainakin 11sta. Saldona muutama paita minulle ja pari Matille.

Seuraava aamu startattiin salin kautta, minä innokkaana ja Matti vähän vähemmän innokkaana. Salin jälkeen päätettiin tilata huonepalvelusta aamupalaa ja käytettiin hyväksi pyykkäyspalvelua. Eihän se ihan ilmaista ollut, mutta eipä tarvinnut itse käyttää aikaa pyykin pesuun. Käytettiin päivä muutaman tunnetuimman hotellikompleksin tutkimiseen ja yllättävää sinänsä, shoppailuun. Shoppailuun käytettiin loppujenlopuksi vain muutama tunti, joten saaliskaan ei ollut mahdottoman suuri. Minulle housut, kengät, takki ja muutama paita. Mattikin löysi vermeitä itselleen ja pysyi tyytyväisenä.

Kuten jo aiemmin sanoinkin niin hotellikompleksit oli tosiaan rakennettu niin, että olit menossa minne tahansa, yleensä sinne täytyi kävellä kasinon läpi. Kasinot ovat myös loppujen lopuksi kaikki samannäköisiä. Hotellit oli myös niin järkyttävän sokkeloisia, että niistä oli vaikea löytää ulos, mikä lieneekin tarkoitus. Hotelli on ehkä väärä sana kuvaamaan näitä laitoksia, koska yleensä niissä oli samassa ostoskeskus, kylpylä, kasino ja järkyttävä määrä erilaisia viihdykepaikkoja, teattereita jne ja juuri niillä ne eniten erottuivat toisistaan. Vastaan tuli jatkuvalla syötöllä kaikkea totaalisen överiä. 

Niin paljon kuin Vegasista tykättiinkin niin ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä ihmisiä ketkä inhoavat sitä. Ei mekään siellä varmasti useasti jaksettaisi käydä. Ja näkyihän siellä myös ne surkeat ihmiskohtalot aika hyvin, eri ihmiskohtaloiden ääripäät oli siellä hyvin räikeästi edustettuna. Vegasin päivän päätteeksi minun mennessä nukkumaan Matti pääsi vielä pelailemaan kasinolle mutta eihän sille ollut kuin 20$ pelirahaa, kun rahat oli päivällä kulutettu shoppailuun.

 



Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta



Kaikki meni eikä mitään voittanut



Tämä oli meille enemmänkin bye bye kyltti, ehdittiin tänne vasta lähtöpäivän aamuna.

Siirrytäänpä kuitenkin Vegasista tähän päivään. Vegasista kun voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Oli siis aika siirtyä kohti Yosemitea, tämän päivän päämääränä oli Bishop niminen pikkukaupunki Sierra Nevadan vuoriston kyljessä. Matka kulki Death Valleyn halki ja hengissä selvittiin. Kuuma siellä kuitenkin oli, 113 fahrenheitia eli 45 astetta. Vettä kului eikä ulkona viitsinyt seisoskella kauaa kun tuntui, että kengänpohjat sulaa... Ja muutenkin. Death Valleyn jälkeen avautui upea Sierra Nevadan vuoristo ja ollaan taas huokailtu ihastuksesta.



Elinan mekon helma ei tahtonut pysyä kurissa



Dante's View




Zabriskie point



Badwater, Yhdysvaltojen matalin ja kuumin kohta



113 Fahrenheit



Elina näyttää jälleen miten pompitaan tiellä

Bishop, taustalla Sierra Nevada vuoristo



 Päästiin kokemaan reissun ensimmäinen motellikin ja ei nää ehkä ole meidän juttu :D t. Kaksi kermapersettä. Noh, tämä on kuitenkin ihan siisti ja ei haise pahalle, toivotaan vielä ettei naapurin viiksekäs motoristimies murhaa meitä ensi yönä.... Nyt Matin porukat on sydän syrjällään, kun menin sanomaan tuon :D Noh, ehkä hän vain näyttää moottorisahamurhaajalta, mutta on sisäisesti herkkä mies...