Valoja ja varjoja

Huh. Tästä päivästä on aika vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa. Molemmat on aika päästä pyörällään ja ei voida uskoa, että oikeasti ollaan täällä. Sanat ei riitä kuvaamaan tämän päivän fiiliksiä ja kaikkea tätä upeutta. Eikä tämän paikan kauneus avaudu kuvissakaan kunnolla, mutta uskokaa huviksenne kun sanon, että tänne kannattaa tulla edes kerran elämänsä aikana! Ehdottomasti elämämme ikimuistoisin päivä. Ja kyllä, menee myös omien häiden edelle!

Monument Valley on navajointiaanien reservaattialueella ja täällä on kuvattu useita lännen elokuvia eikä ole vaikea nähdä miksi. Tämä paikka jos mikä on yhtä kuin villi länsi. Homman kruunasi tekemämme kolmen tunnin kierros laaksossa, aika kului kuin siivillä. Kierrosta vetävä navajointiaani kertoi mielenkiintoisia tarinoita itse laaksosta sekä navajointiaaneista ja heidän tavoistaan. Saatiinpa nauttia myös lauluesityksestä ja soitosta, tunnelma oli kuin toisesta maailmasta. Oli aika tiukilla, että ehdittiin koko kierrokselle, oltiin minuuttia ennen paikalla kun kierros lähti. Lähdettiin vähän turhan myöhään Santa Festä ja Matti sai ajella pitkin matkaa ylinopeutta. Onneksi ei tullut poliiseja vastaan. Meidän lisäksemme kierroksella oli kyydissä vain yksi jenkkipariskunta.

Ajomatka tänne oli upea, mutta myös hieman rasittava sitä kautta, että meillä oli hieman kiire viideltä alkavaan kiertoajeluun. Olisi ollut ihana tehdä matkaa enemmän rauhassa, mutta emme missään nimessä haluneet missata kierrosta, koska tiesimme sen olevan upea. Pysähdyimme matkalla pikaisesti myös four cornersilla, koska se oli suoraan reittimme varrella. Kyseinen paikka on siis neljän osavaltion yhtymäkohdassa; Colorado, Utah, Arizona ja New Mexico. Ja olihan siinä matkan varrella vähän ennen Monument Valleyta sekin kohta, johon Forrest Gump lopetti elokuvassa juoksemisensa.

Alkaessamme lähestyä Monument Valleyta ei huokailusta ja superlatiivien latelemisesta tullut loppua. En siis todellakaan osaa mitenkään järkevästi kuvailla fiiliksiä tuolta pätkältä. Utahiin on EHDOTTOMASTI päästävä uudelleen! Täällä olisi ollut niin miljoonasti nähtävää, mutta roadtriplla kun ollaan niin matka jatkuu ja sen kanssa on elettävä. Mutta Utah, tapaamme kyllä vielä!

Nyt mennään ihailemaan tähtitaivasta ja valmistaudutaan jo henkisesti huomiseen, siitäkin tulee todennäköisesti melko mahtava.

PS. Ihan oikeasti oikeasti, tekisi mieli tähän loppuun vielä hehkuttaa ja kuvailla tämän mielettömyyttä ja yrittää edes jotenkin kuvailla sitä fiilistä mikä meillä täällä on! Mutta ei vaan pysty, täällä on vaan oma maaginen tunnelmansa joka pitää itse kokea. Huomista auringonnousua odotellessa! Pistetään kuvia myöhemmin.