Välietappi

Eilisilta meni aika paniikinsekaisissa tunnelmissa, kun piti koittaa miettiä, että kaikki mahdollinen tarvittava tulee mukaan muttei yhtään mitään ylimääräistä. Lopputulos oli se, että minua pelotti, että tavaraa on liian paljon mukana ja Mattia taas että liian vähän. Toinen laukku jäi tyhjäksi ja päätettiinkin loppujen lopuksi lähteä vain yhdellä laukulla matkaan(+yksi käsimatkatavaralaukku), jotta voidaan ostaa paikan päältä ultrakevyt samsonite ja mahdollisesti toinen käsimatkatavaralaukku. Jos tämäkään ei vielä auta, eli toisin sanoen jos ostan muutaman herapurkin/kengät/laukun/kynsilakkapullon/jäätävän läjän vaatteita liikaa, turvaudutaan vanhaan kunnon lätkäkassiin. Todennäköistä on, että tässä vaiheessa myös visalasku on sen kokoinen, että sitä maksellaan koko loppu vuosi… jaaa vähän ensi vuoden puolella. Syytä huoleen ehkä on, ainakin aiempien New Yorkin reissujen perusteella joilla ollaan sentään oltu vain reilu viikko. Noh, onneksi on olemassa ihania työkavereita, jotka ovat luvanneet ostaa ainakin kaikki ylimääräiset käsilaukut, jos mennäään konkurssiin ;)

 

Eilisestä kaaoksesta kuitenkin selvittiin, vaikka itse kulutinkin suurimman osan illasta lähinnä pakkauskriiseilyyn ja huoneesta toiseen säntäilyyn. Niin ja tein roadtripille sopivia spotify soittolistoja, meidän ajamista tahdittaa muun muassa Bruce Springsteen, Guns Roses, Lana Del Ray, Bon Jovi ja The Killers. Saa heittää ideoita jos keksitte jotain sopivaa musiikkia tien päälle!

 

Nyt ollaan kuitenkin onnellisesti Lontoossa lentokenttähotellissa ja molemmat odottaa lähinnä, että päästäisiin mahdollisimman pian eteenpäin. Hyvää hääpäivää vaan meille ;) Matti saattaa hyperventiloida ensi yönä ajatellen huomenna koittavia ensimmäisiä ajokilometrejä, minua huolettaa lähinnä se onko Heathrown Ted Bakerin liikkeessä kaikki ne jutut mitä haluaisin tarvitsen ja ehdinkö jo huomenna ostaa Fort Worthista Nike Freet, että pääsen salille sunnuntaiaamuna. Nyt joka tapauksessa edes yritetään nukkua, palataan toiselta puolelta merta cowboy tunnelmissa!

 

 

 

 

 

Matti: huolimatta siitä, että pakkaamista oltiin huolella suunniteltu, niin kiirehän siinä kuitenkin tahtoi tulla. Kun Elina lopulta saatiin nukkumaan, niin itse vielä perinteiseen tyyliin mietiskelin puoleen yöhön asti yksityiskohtia läpi ja latailin kaikkea olennaista tabletille. Lopulta päällimmäisenä oli mielessä, että jos jotain ei ole mukana, niin sitä ei tarvita.

 

Lontoossa on yllättänyt brittiaksentin vaikeus. Kun hotellin vastaanoton henkilökunta meni jo kolmannessa lauseessa, itse vasta jäsentelin mielessäni, että mitä se tahtoi edes ensimmäisessä lauseessa sanoa. Mutta rohkeutta vaan lisää niin hyvä tulee. Hyvin pärjäsi nytkin toistelemalla sanoja yes, waat ja katsomalla ihmeissään Elinaa. Elina paikkasi.

 

Tuntuu hullulta, että varsinainen reissu alkaa ihan oikeasti huomenna. Joskus helmikuussa kun asiaa joltain kantilta suunniteltiin, niin se tuntui niin kaukaiselta.

Hääpäivän epäkäytännöllinen purilainen, odotan saavani jenkeissä parempaa.

Toiset meistä koittaa elää vähän terveellisemmin niin kauan kuin se on mahdollista. Arvatkaa kumpi annos on kumman...