Biisonin jäljillä

 

Siitä alkoi varsinainen roadtrip, kun päästiin ensimmäiselle siirtymätaipaleelle. Pyörittiin ensimmäisen lähtöpäivän aamulla hieman Fort Worthin downtownissa, mutta se oli nopeasti nähty, varsinkin kun oltiin niin ajoissa liikkeellä, että kaikki kaupat oli vielä kiinni. Meillä molemmilla oli siinä vaiheessa jo kova kuumotus päästä tien päälle, joten otettiin joskus yhdeksän jälkeen kurssi kohti Amarilloa.

 

Aika nopeasti Fort Worthista poistuttuamme maisema muuttui ja joka puolella oli silmänkantamattomiin peltoa. Jatkuvalla syötöllä näkyi myös suuria lehmälaumoja, rancheja, öljypumppuja ja pienten kylien vesitorneja.

 

Lounasaikaan satuimme Wichita Fallsin kohdalle ja menimme lounaalle pieneen kreikkalaiseen ravintolaan, jonka olin matkalla bongannut yelpistä. Ulkoapäin katsoimme, että voiko se tosiaan olla tässä, onneksi uskaltauduimme sisälle, sillä ravintola oli suorastaan helmilöytö! Ravintolan omistaa Kreikasta 30 vuotta sitten Usaan muuttanut pariskunta ja ruoka oli mielettömän hyvää. Hauska yksityiskohta on myös se, että paikka täyttyi meidän jälkeemme pikkuhiljaa viimeistä pöytää myöden armeijan työntekijöistä. Paikan omistaja kertoi, että lähellä on Naton tukikohta, jossa työskentelee ihmisiä ympäri maailmaa. Paikan omistava rouva oli ehkä maailman herttaisin ihminen, juteltiin hänen kanssaan meidän matkasta, Kreikasta ja kaikesta muusta ja halattiinkin yhdessä vaiheessa :) Hän jopa otti meidän blogin osoitteen ylös! So if you are reading this and google translator isn't making any sense in what we are writing, we have basically just praised your restaurant and how great it was to meet you! :)

 

 



Nam!





Lounaan jälkeen lähdettiin valumaan kohti Cap Rock Canyons state parkia. Tuo paikka on Texasin ainoan biisonilauman kotipaikka ja biisonin näkeminen oli yksi matkan tavoitteista. Matkan varrella oli useita pieniä melko kuolleen oloisia tuppukyliä, joissa oli ihanan pysähtynyt tunnelma. Siellä täällä näkyi kunnon redneckeja pick-upeillaan ja teksasin murre oli hyyyyyyyvin leveää! Sanomattakin selvää, että me oltiin ihan fiiliksissä :)

 

 

 



Auto!







 

 

Perille päästyämme kävimme hankkimassa kartan eri haikkailureiteistä, aikaa meillä ei ollut kauheasti mutta halusimme ehtiä kävellä edes hieman. Ja nähdä niitä biisoneita! Kävelimme loppujenlopuksi vajaan tunnin, en saanut oikein herätettyä henkiin sisäistä eräjormaani kun olin koko ajan jännäkakka housussa kun kohtasin jotain hyttystä suurempaa. Eli siis koko ajan, koska paikka kuhisi kaikenmaailman heinäsirkkoja, sisiliskoja, jättipaarmoja ja muita ällötyksiä. Niin ja ei tarvinne ihmetellä ettei kohdattu myöskään biisoneita tai kelju koo kojootteja, säikytin ne takuulla karkuun kauhunkiljahduksillani.

 

 

 

 







Elina haluaa takaisin autolle

 

 

 

 

 

Onneksi visitor centerin takana oli aitaus, johon oli ilmeisesti säälistä muita meidän kaltaisia epäeräjormia kohtaan isketty muutama biisoni. Tosin aitaus oli iso ja biisonit oli melko kaukana, mutta voidaanpa silti sanoa nähneemme biisonin! Todistetusti niitä kuitenkin vaeltaa oikeasti vapaana tuolla alueella, koska törmäsimme isoon läjään biisonin jätöksiä :D

 

Saatiin yksi biisoni myös lähikuvaan

 

Kello alkoi olla jo lähemmäs viisi, kun pääsimme taas liikkeelle ja oltiin Amarillossa hotellilla joskus kahdeksan aikaan pienten seikkailujen jälkeen. Minulla on edelleen vaikeuksia sopeutua aikaeroon ja olen jo kahdeksan aikaan ihan raato, joten otettiin vaan take-away purilaiset hotellille.

 

 

 

Tänään oli myös aika huippu päivä ratsastuksineen, jatkoa seuraa :)

 

Jälleen sivukommenttina totean, että fiilis on ollut kohdillaan. Elina otti siinä torkkujakin kun meikäläinen nautti ratin takana ensimmäisellä etapilla. Lisään myös sen verran, että Elinan kauhunkiljahduksista huolimatta, kun paikallinen paarma porasi oikeasti muutamassa sekunnissa Elinan jalkaan vertavuotavan haavan, niin näin kuitenkin Caprock Canyonin polulla vilaukselta kalifornianjuoksukäen eli tuttavallisemmin maantiekiitäjän. Mutta sanan mukaisesti se oli sen verran nopea, että en ehtinyt kuvaa ottamaan, kun se oli jo kadonnut mutkan taakse.