Ensimmäinen pala highway ykköstä!

Huoh. Päästiinpäs kokemaan ensimmäinen liikenneruuhkakin. Highway ykkösellä oli sattunut onnettomuus ja alun perin reilun kahden tunnin pätkäksi tarkoitettuun matkaan menikin lähemmäs viisi tuntia. Mun kärsivällisyys kun on kaksivuotiaan luokkaa varsinkin tällaisissa ennakoimattomissa asioissa niin voitte kuvitella kuinka hilpeä olin. Fiilistä ei myöskään auttanut se, että olo on aika karmea flunssasta johtuen. Noh, päästiin kuitenkin Montereyhyn ja valitsemamme b&b on jälleen upea! Ja suoraan meren rannalla, ah! Tämä auttaa aika paljon, taidan jo rakastaa Kaliforniaa aika paljon! ja painuttiin syömään

Aamu alkoi kuitenkin San Franciscossa aamujännäilyllä sen suhteen päästäänkö pois autotallista! Asunnon omistaja lohdutti meitä sillä, että amerikkalaiset kohtelevat vuokra-autoja todella surkeasti, joten sen kun vaan rouhaisemme sen pois tallista. Niin me sitten teimmekin emmekä  välittäneet raapaisuäänistä, öljyt eivät tulleet pihalle joten kaikki on hyvin! Päivä jatkui Golden Gaten ihailulla ja lahden toiselle puolella olevan kylän, Sausaliton, tutkimisella. Sausalito oli niin leppoisan ja kivan oloinen paikka, että kello olikin jo kolme kun päästiin ajamaan pitkin kuuluisaa highway ykköstä.



San Franciscon asunnon etuoven takana ei ollut muuta kuin portaat ylös. Tuo kokolattiamatto vähän ällötti.



Hyvin se sieltä tuli, vauhdilla vain!



Sausalito

 Maisemat tiellä oli kyllä aika herkulliset ainakin alkumatkasta, puolen välin jälkeen siirryttiin pois meren äärestä. Kalifornian rannikko vaikuttaa ainakin ensisilmäyksen perusteella olevan juuri niin rento paikka kuin ajateltiinkin. Ihmiset vaikuttavat hyväntuulisilta, rennoilta, kenelläkään ei ole kiire minnekään ja vieraiden kanssa jutustelu on normaalia. Totaalisen erilainen fiilis kuin rakastamassamme New Yorkissa. Tähän voisi tottua...



Pigeon point lighthouse



Santa Cruz



Vihdoin perillä Montereyssä, tämän takia peruttiin jäljellä ollut motelli