God bless America

Täällä heräillään uuteen päivään sopivasti puoli kuudelta paikallista aikaa. Ihme, että nukuin näinkin pitkään ottaen huomioon että kello on puoli kaksi Suomessa. Eilinen kymmentuntinen lento meni yllättävän nopeasti kiitos American Airlinesin hyvin kattavan ja tasokkaan viihdetarjonnan. Pesi Finnairin 6-0 ainakin meidän aikaisempiin New Yorkin lentoihin verrattuna. Tosin valittiin tarkoituksella tuo konetyyppi, kaikki muut AA:n vaihtoehtoiset koneet Dallasiin olisikin olleet surkeita. Noh, joka tapauksessa laskeuduttiin puoli kahden jälkeen ja oltiin henkisesti varauduttu jonottamaan maahantulotarkastukseen JFK:n kentältä tuttu parituntinen. Yllätyttiin siis todella positiivisesti, kun jonoa ei ollut oikeastaan lainkaan, mitä nyt pari hassua ihmistä ja selvittiin kentältä autovuokraamolle ennätysajassa! Go Texas! Auton vuokraamisesta ja autoilusta ylipäätään uskoisin Matin haluavan lopussa sanoa muutaman sanasen ;) Itse tyydyn vain toteamaan, että onhan se meidän mittapuulla ihan päheä auto.

Ensimmäinen päivä Teksasissa täytti odotukset aika täydellisesti. Heti lentokentällä tuli vastaan porukkaa, ketkä oli ihan tosissaan pukeutuneet stetsoniin  ja buutseihin unohtamatta ruutupaitaa ja farkkuja. Lentokentältä lähdettiin ensin Walmartiin ostamaan navigaattori ja paineltiin sitten viemään kamat hotellille. Mehän siis majoitutaan Fort Worthissa, Dallasin kupeessa olevassa kaupungissa. Hotellilla ei kauaa homehduttu vaan lähdettiin metsästämään niitä Nike Freetä, jotta minä pääsisin sinne salilla nyt aamulla :D Tuo operaatio otti aikansa, kun juuri minun haluamani malli oli loppu useammasta paikasta, mutta metsästys tuotti kuitenkin tulosta. Jonkun mielestä ehkä maailman typerin tapa käyttää aikaa, kun täällä ollaan, mutta oman mielenterveyden kannalta hyvin tärkeä keikka ;)

Tuon keikan ainoa huono puoli oli se, että meille ei oikein jäänyt aikaa syömiseen. Syötiin rodeossa yhdet kamalat hodarit(minä vain puolikkaan..) ja illalla hotellilla puuroa :D olin siis fiksuna tyttönä pakannut pussipuuroa mukaan, että saan myös terveellistä aamupalaa. Mutta joka tapauksessa, mun eilinen ruokavalio koostui siis pienestä omeletista ja puurosta, neljästä suolakeksistä ja minipussista tortillasipsejä, pähkinöistä, kolmesta proteiinipatukasta, puolikkaasta hodarista ja vielä yhdestä pussipuurosta illalla :D onneksi olin koneeseen varannut edes noita proteiinipatukoita ja pähkinöitä, lentokoneruoka saa minut yökkäilemään jo hajullaan. T. Kermaperse.. Matti sen sijaan on sellainen jätemylly, että söi minunkin annoksen.

Kenkien löydyttyä lähdettiin ajelemaan Fort Worthin Stockyardsille, jonne oltiin menossa rodeoon.  Fort Worthin stockyardsille saavuttaessa ensimmäisenä meitä tervehti tukeva lemahdus aitoa paskan hajua ja jätöksiä näkyi parkkipaikalla siellä täällä. Stockyards on siis joskus männävuosinä ollut vilkas karjakauppaan ja muuhun cowboy henkiseen hässäkkään liittyvä keskus, nykyään se on turisteille suunnattu keskittymä, josta löytyy rodeota, länkkärihenkisiä kauppoja, karjanajonäytös joka päivä jne. Eli katselmus vanhaan lännen meininkiin ja juuri siihen kliseiseen Teksasiin, joka meitä niin kovin kiehtoo. Kyllä siellä paikallisetkin liikkuvat, saapuvat tietenkin paikalle järkyttävän kokoisilla pick-upeillaan, joita ollaan ihailtu koko eilis ilta!

Koska oltiin käytetty hyvä siivu illasta kenkien metsästämiseen ei jääty sen kummemmin vielä tänään ihmettelemään Stockyardsia, vaan paineltiin suoraan rodeo areenalle. Siellä päästiinkiin taas kiinni juuri siihen kliseiseen jenkkihapatukseen mitä niin rakastetaan kansallislaulun raikaessa ja cowgirlin ratsastaessa areenaa ympäri suuri jenkkilippu liehuen. Paikalliset tuntui suhtautuvaan hommaan niin suurella hartaudella, että varmaan paheksuivat meidän naurun purskahduksia, mutta hitto kun ei vaan pitänyt pokka :D Siis ihan oikeasti, se oli yksi monista hetkistä eilisen aikana kun oli jotenkin epätodellinen oli, että tapahtuiko tämä oikeasti vai ollaanko jossain elokuvassa :D

 

 

Itse rodeo oli juuri niin hauska kokemus kuin ajateltiinkin, tätä me nimenomaan haluttiin Teksasilta! Okei, olihan tuo selkeästi enemmän harrastelijarodeo ja turisteille suunnattu kummallisine välinumeroineen ja mainoksineen, mutta hauska kokemus silti. Jäi vähän sellainen palo elämään, että vähän totisempaankin rodeoon olisi hauska päästä. En tiedä onnistuuko tällä reissulla, Albuquerquessa se olis mahdollista, mutta katsotaan riittääkö aika.

 

Loppuilta rodeossa alkoi kyllä jo vähän puuduttamaan, kun parhaat palat oli selkeästi osuneet ensimmäiseen reiluun tuntiin ja väsymys alkoi painaa. Oltiin siinä vaiheessa valvottu miltei vuorokausi. Ei siis tarvinnut kauaa hakea unta hotellilla...

Tänään ohjelmassa on sen salin lisäksi shoppailua(jeeeee!), Stockyardseihin ja downtowniin tutustumista ja tietenkin hyvää ruokaa.

 

Sivukynän kommenttina autoksi tosiaan valikoitui Dodge Charger. Rivistö oli pitkä, josta autoja sai vapaasti valita valitusta kokoluokasta ja kyllä se Charger sieltä selkeästi paistoi esiin niin kuin etukäteen oltiin uumoiltu. Oli jäljellä vain yksi Charger, joten Elina jäi vähän norkoilemaan siihen chargerin kulmalle ja meikäläinen juoksi rivistön läpi varmistamassa ettei siellä toyotojen(miten tää taivutetaan), fordien, nissanien, chryslerien taikka chevrolettien seasta löytyisi jotain muuta ehdokasta. Olisi kyllä jäänyt harmittamaan, jos tuon chargerin olisi joku vienyt nenän edestä. Se on 20000mailia ajettu vuosimallia 2014 oleva V6 3,6l moottorilla. Kelpaa!

Ihan kaikkiin auton hienouksiin ei vielä ole ehtinyt perehtyä. Siitä kun piti vain lähteä ajamaan ja niin kuin Elina tuossa kirjoitti, niin aika lailla oltiin vain liikkeellä se loppupäivä. Jos jotain kaipaisin niin parkkitutkaa eteen ja taakse. Siihen kun golffissa on jo niin tottunut ja tuossa chargerissa riittää tuota konepeltiä, puskuria, kulmia, peräpäätä, leveyttä ja pituutta jonkun verran golffia enemmän. On tuolla ihan hervottoman kokoisia autoja liikenteessä mutta omaan silmään chargerikin pärjää kyllä ihan hyvin varsinkin sporttisuudellaan.

Itse ajamista en kauheasti ehtinyt taikka osannut jännittää. Voi johtua siitäkin, että lentokoneessa oli kiire kuluttaa kokoajan viihdettä. Ajamisen aluksi ehkäpä vähän kutkutti ja myös epäilytti, että saako se lumia ohjattua sinne Walmartin pihaan kunnon navigaattoria hakemaan mutta chargerin reipas vastaus kaasupolkimen hellään hyväilyyn toi sellaista mielihyvää, että oksat pois. Tiet ovat myös todella leveitä ja melkoisen harvakseltaan oli autojakin, niin mikäs tässä. New Yorkissa ajaminen oli paljon haasteellisempaa mutta täällä... Kunhan vain ajellaan ja sitä tosiaan tehtiinkin aika paljon heti eilen.

Mutta tästähän tämä nyt vasta alkaa. Epätodellinen olo oli kyllä useasti autolla suhaillessa ja muissakin kohdissa niin kuin Elina mainitsi. Oman osansa oloon teki varmaan myös se, että jossain vaiheessa alkoi olla melkoisen väsynyt ja ruokapuoli jäi vähän hoitamatta. Tämä Fort Worth/Dallas on kuitenkin pohjimmiltaan alun tukikohta, jossa on tarkoitus käydä ostelemassa reissussa tarvittavia asioita, joten oli odotettavissa, että aika voi olla vähän kortilla, kun pitää nyt vain ehtiä löytää ne muutamat kamat, joita tarvitaan.