Lumoava Yosemite

Heippa, ilokseni voin kertoa, että moottorisahamurhaajan näköinen motoristisetä ei tappanut meitä yöllä Bishopissa! Uutta postausta ei ole kuulunut, koska a) Yosemite oli aivan MAHTAVA ja lumoava ja vei meidät täysin mukanaan ja b) koska kylä, jossa majoituttiin oli sellaisessa motissa vuoristossa, että nettiyhteys toimi siellä umpisurkeasti.

Mutta siis Yosemite. Mitä sitä taas sanoisi. Kun alettiin suunnittelemaan road trippiä ja törmättiin Yosemiten kuviin oltiin aluksi vähän sillä fiiliksellä, että mehhh. Onko se nyt Kuusamoa kummempi? Varattiin tosiaan vaan yksi yö tänne ja ajateltiin, että ajetaan nyt edes sen läpi vaikka varmaan aika hikinen Koli kopio onkin. Onneksi jossain vaiheessa herättiin tästä aivopierusta ja päätettiin käyttää kaksi päivää Yosemiteen. Kaikki sitä kehui, niin kai siinä jotain hohtoa on oltava. Ja kyllä siinä olikin, nämä päivät on taas kuluneet ihastuksesta huokaillessa ja pää pilvissä(välillä kirjaimellisestikin) kulkiessa. Upeat vuoret, kauniit laaksot, mahtavat sequoia puut ja niiden ISOT kävyt, vesiputoukset, peurat ja KALKKUNA(tässä vaiheessa molemmat hihkui kuin lapset jouluaattona, älkää tuomitko) sulattivat meidän sydämen.

Ekana Yosemite päivänä eli torstaina lähdettiin siis ajamaan aamulla puoli kasin aikaan Bishopista. Tarkoituksena oli siis ajaa Sierra Nevadan vuoriston yli ja samalla Yosemiten luonnonpuiston läpi. Matka oli upea ja koko ajan teki mieli pysähtyä kuvaamaan. Aika paljon pysähdeltiinkiin. Ei vielä torstaina pysähdytty haikkailemaan sen kummemmin vaan ajeltiin näköalapaikalta toiselle, kätevää. Ajettiin Mariposa Grovelle asti, jossa möllöttää upeita isoja punapuita. Siellä käveltiinkin hieman, tosin vain yhteensä noin 4 kilometriä. Punapuiden ihastelun jälkeen suunnattiin illaksi motellille Mariposan kylään, joka toimi meidän tukikohtana. Ajomatka kylään oli sekin upea.

Olmstedt Point

Tunnel View

Saavuttiin Mariposa Groveen

Grizzly Giant, n. 1800 vuotta vanha puu

Tunnel Tree ja pöhöttynyt turisti.

Elina löysi Yosemitessa itsestään oman sisäisen puunhalaajansa



Mariposaan saapuminen, kuviakin piti ottaa ennen ruokaa

Perjantaina herättiin taas puoli seitsemältä virkeinä ja innokkaina(lue:potkin Matin puoliväkisin sängystä ylös) saadaksemme mahdollisimman paljon aikaa Yosemiteen. Liikennettä oli aamulla melko vähän ja Matti paineli pienillä kiemuraisilla teillä kuin hullu, joten oltiin hyvissä ajoin Glacier Pointilla. Glacier Point on ehkä Yosemiten kuuluisin näköalapaikka. Meidän pieneksi harmiksi pilvet roikkuivat sinä päivänä melko alhaalla ja näkymä ei ollut paras mahdollinen, mutta hieno toki silti.

Glacier Point

Seuraavaksi otettiin suunnaksi Yosemiten kylä ja heitettiin reppu selkään ja paineltiin haikkailemaan. Ensiksi teimme pienemmän noin tunnin kävelyn tasaisessa helpossa maastossa Mirror Lakelle. Järvi oli kylläkin jo kuivunut aikaa sitten, koska viime talvi oli ollut poikkeuksellisen vähäluminen ja kaikki vesi järviin tulee vuorilta sulavasta lumesta. Reitti oli ehkä vähän tylsähkö, mutta homman pelasti kauriiden bongaaminen. Melko kesyjä kavereita, kun antoivat tulla aika lähelle.

Jos alueella olisi yöpynyt, niin kaikki ruuat ja tuoksuvat tuotteet olisi pitänyt laittaa autosta bear boxeihin ettei käy näin.

Mirror Lake

Tämän jälkeen suunnattiin vähän pidempien haikkailureittien alkupäähän ja syötiin ensin eväitä. Minä olin tässä vaiheessa varma etten jaksa kovinkaan pitkää reittiä, koska päivä ei ollut erityisen lämmin ja tuuli oli paikoitellen kylmä. Kylmyys unohtui melko nopeasti, kun tajusin, että hei; tästähän saa ihan mahtavan porras/mäkitreenin! Taittui sen jälkeen reilu viisi kilometriä pelkkää nousua nopeasti, kun vetelin menemään onnellisen euforisena reidet ja takalisto hapoilla! Saatoin unohtaa katsella alaspäin maisemia, kun puuskutin onnellisena menemään... Alaspäin tultiin tietysti juosten! Tänään onkin jaloissa tuntunut, että jotain tuli tehtyä....

Eväshetki ennen kapuamisen aloittamista

Kiivettiin ensin Vernal Fallin päälle ja jatkettiin sitten Nevada Fallin päälle

Vernal Fall, tuonne päälle ollaan menossa

Oli oikeasti aika jyrkkäreitti, kuva ei kerro koko totuutta. Tällä reitillä oli kuitenkin vielä farkkuhousuisia turistejakin.

Vernal Fall, keväällä siitä ryöppyää paljon enemmän vettä.

Vernal Fallin päällä, alhaalla näkyy reittiä, jota kiivettiin ylöspäin

Kuvan ylhäällä olevan kallion päältä alkaa Nevada Fall. Jalkojahan riitti vielä.

Parhaimmatkin meistä tarvitsevat välillä pienen lepotauon

Nevada Fall ja kapuamispolkua

Nevada Fallin päältä

Tuohon oli tietenkin pakko mennä kun näytti niin hienolta. Tuossa ei oikeasti ollut Elinan jalkojen alla muuta kuin pudotusta alas.

Kalkkuna, tai niin me ainakin luullaan...

 Matti:

Las Vegasiin saatu viesti, että varaamamme Bishopin motellimajoitus on peruttu tulipalon takia aiheutti reissun toisen pienoisen hikan. Uusi majoitus Bishopiin saatiin varattua mutta varaamamme motelli antoi paperinohkaisine seinineen aavistuksen siitä mitä motelliyöpyminen on. Ajatukset motellista kuitenkin jäivät, kun siinä torstaiaamuna päästiin taas matkaan.

Päivän lounaseväsleipien saamatta jääminen, koska etukäteen katsottu kehuttu voileipäpaikka ei ollutkaan vielä auki, aiheuttivat myös pienoista harmistusta mutta Yosemiteen oli kova hinku, joten hanaa vain. Yosemiten porteilla puistonvartija vihjaisi meille sopivasta lounaspaikasta puiston sisällä, joten ei hätää eväiden puuttumisen suhteen. Tietenkin huomaamattamme posotettiin paikan ohi, kun tuijotettiin vain maisemia. Emme halunneet ostaa puiston sisältä muista paikoista Monument Valleyn ravintolakokemuksen muistaen mitään ylihintaista ja ala-arvoista mättöä, joten ei siis lounasta. Syötiin todella heikon aamupalan lisäksi tuona päivänä kumpikin kaksi banaania ja 3-4 proteiinipatukkaa. Ei tosiaan syöminen mennyt ihan putkeen. Kun torstai-iltana saavuttiin Mariposaan todella nälkäisinä, juostiin ensiksi kaikki kylän voileipäpaikat ja terveellisemmän ruuan take away kaupat läpi, että tällä kertaa takuulla saataisiin seuraavalle päivälle eväät mukaan kylmälaukkuun ja reppuun. Kävinpä siinä autonkin taas pesemässä, koska puhdas auto ennen kaikkea(ruokaa) ja tuulilasissa ötököitä eikös vain. Nälän tunne oli tässä vaiheessa jo kadonnut. Käytiin sitten lopulta siinä syömässä ja todettiin, että ei enää tällaista päivää syömisen suhteen.

Niin ja kun saavùttiin Mariposan motelliimme, niin huolimatta siitä, että paikka oli edellistä siistimpi, päivän aikana muhinut ajatus sai vahvistuksen. Ei enää motelleja tämän jälkeen. Peruttiin siis yksi tuleva motelli ja siirrettiin siitä vapautuva yö toiseksi yöksi yhteen kivaan tulevaan b&b:hen.

Tie Mariposaan oli yhdessä kohtaa poikki maanvyörymän takia

Mariposa

 Yosemiten pidemmästä haikkailusta vielä sen verran, että Elinalla oli tosiaan vähän käynnistysvaikeuksia siinä. Jahka mäki nousi tarpeeksi jyrkäksi, niin sitten pistettiinkin isoa vaihdetta silmään ja mentiin eikä meinattu. Eka etappi oli Vernal Fall, jolle kipuaminen riitti suurimmalle osalle turisteista. Me jatkettiin siitä eteenpäin vielä pykälää pidemmälle ja haasteellisemmalle Nevada Fallille asti ja saatiin mennä tosiaan aika rauhassa. Kuvasin ja puuskutin minkä ehdin Elinan vanavedessä. Kokemus oli kyllä aivan mahtava ja hikinen. Lisättiin vaikeusastetta tietty myös sillä, että oltiin otettu vettä liian vähän mukaan ja sitä piti alkaa säännöstelemään. Tosin toiset meistä säännösteli ja toiset ei…  Kaiken kaikkiaan päivä oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista!