San Francisco vol. 2

Nuhaiset terveiset sängyn pohjalta. Jotain hyötyä tästäkin taudista, saan katsella sängystä kun Matti pakkailee taas totaalisen kaaoksen vallassa olevaa huonetta. Miten me aina onnistutaankin tässä. Mutta tosiaan, mulla alkoi kurkku tuntua limaiselta pikkuhiljaa jo vajaa viikko sitten ja ilmeisesti Yosemiten rääkkivaellus ja San Franciscon mäkien säntäily aiheutti nykyisen olotilan. Kunnon yskän ja pään täynnä räkää siis, silmätkin vuotaa kuin seula ja ääni on melko viehkeä. Taita nyt hetkeksi taas treenaamiset jäädä. Matti hyppii tässä vaiheessa ilosta ilmaan ja avaa oluen..

Aloitetaan kuitenkin eilisestä eli sunnuntaista. Aamulla ihmeteltiin ja kummasteltiin amerikkalaista keittiötä ja räpellettiin jotain aamupalaa itsellemme. Täällä majoituksessa aamiaistarvikkeet kuuluu hintaan, joten käytettiin se hyödyksi. Keittiössä pyöri taas kaikennäköistä porukkaa ja me oltiin vähän, että ööö.

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa ensimmäinen hidas aamu ja lähdettiin liikkeelle vasta 11sta maissa. Ei oikein tiedetty mitä tehtäisiin kun ei oltu suunniteltu tätä osaa matkasta kovinkaan paljoa, joten lähdettiin haahuilemaan Coit towerille päin. Samalla kurkattiin kiemuraisuudestaan tunnettu Lombard street, joka oli täynnä hulluja turisteja.

Lombard street, taisi olla niin, että kaikki turistit halusivat ajaa tuon pätkän.

Coit Towerilta näkymää

Saapumispäivänämme oltiin juteltu asunnon omistajan kämppiksen kanssa ja kuultu mahdollisuudesta päästä tekemään pieni purjehdus San Franciscon edustalla. Sinne piti päästä, joten varattiin paikat puoli neljältä lähtevälle purjehdukselle. Purjehdus kesti 1.5h ja olihan se ihan hieno kokemus. Vielä hienompaa olisi tietysti ollut päästä purjehtimaan itse, sekin olisi ollut mahdollista, mutta maksanut huomattavasti enemmän. Eikä me oikein kahdestaan olisi voitu lähteä, minusta kun ei aivan valtavasti olisi niissä olosuhteissa ollut apua. Ja kun aivan vierestä meni jättisuuria tankkereita, oli tuo meidän valitsema tapa hieman turvallisempi.

Purjehduksen jälkeen käveltiin Union squarelle päin, mutta ei ehditty kaupoista kuin Macylle, kun ne menivätkin seitsemältä kiinni! Täällä alkaa mennä viikon päivät niin sekaisin ettei enää ole ollenkaan kartalla mikä päivä on. Ei ehditty kenkäosastoa pidemmälle, mutta ehdinpä sentään ostaa nilkkurit! En oikein ymmärrä mihin Matti perustaa väitteensä, että olen ostanut jo liikaa kenkiä.. Olen ostanut oikeastaan vain kahdet, molemmat nilkkureita. Toki olen ostanut myös kolmet tennarit, mutta ei niitä oikeastaan lasketa kengiksi!

Tänään heräsin tosiaan toistaiseksi pahimpaan olotilaan, mutta shoppailuapajat kutsuivat. Jälkipolville ei tästä päivästä jää paljoa kerrottavaa, mutta tein jälleen muutaman hyvän löydön ja Mattikin sai kassinpohjalle täytettä. Päivä meni jälleen shoppailun parissa tajutonta vauhtia eikä oikeastaan ehditty kiertää kuin muutama hassu liike... Mutta mikä siinä on, että Suomessa ei koskaan ole sellaisia alennuksia kuin täällä?? Tänään oli jo vaikka kuinka mones kerta, kun muutamassa liikkeessä oli KAIKKI normaalihintaiset tuotteet tai osa kuten vaikka kaikki neuleet -25 - 40 prosenttia. 40 prosentin alennus on jo PALJON! Yhdessäkin liikkeessä säästettiin tänään yli 200 dollaria kun kaikki oli siellä -30 prossaa. Ainakin minun hyvin lyhyen matikan mukaan se on hyvä sijoitus!

Ehdittiin kuitenkin aamulla ajaa myös kuuluisilla cable careilla, jej. Ja treffattiin pikaisesti minun työkaveria, hän on miehensä kanssa viiden viikon asuntoauto reissulla. Illasta minulle iski yllättävän nopeasti shoppailuväsymys tämän köhän takia, joten mentiin seitsemän jälkeen illalliselle ja tultiin tänne pakkaamaan. Tai siis minä saan retkottaa sängyssä ja levätä.. Huomenna siirrytäänkin sitten Montereyhyn!

Cable Car

 Matti:

Ehkä päällimmäisenä fiiliksenä molemmille jäi San Franciscosta vähän ristiriitainen olo. Moni on tätä kehunut mutta johtuuko se sitten suunnittelun puutteesta vai mistä, niin me ei oikein saatu tästä paikasta otetta tai päästy samaan fiilikseen mihin vaikka New Yorkissa on aina päästy. Osittain se voi johtua siitäkin, että tuntuu, että moni paikka kuten haluamamme ravintolat oli etäällä toisistaan ja niiden perässä piti kävellä pitkin kaupunkia. Mutta autollakaan täällä ei kannata ajaa kun parkkeeraaminen on niin hankalaa eikä olla edes varmoja saadaanko sitä tallista ulos. Ja kun sitä metroa ei ole… mutta toisaalta sekin on sitä suunnittelun puutetta, kun etukäteen ei oltu selvitetty, että miten vaikka joukkoliikenne täällä toimii. Mutta ei esim Fisherman's Warf taikka Embarcadero meitä mitenkään sykähdyttäneet, vaikka niistäkin oltiin etukäteen luettu. Loppujen lopuksi tänä iltana oli hölmö olo, kun koitettiin käyttää puhelimella über-taksisovellusta, ei saatu sitä toimimaan ja sitten vain heilautettiin kättä taksi saadaksemme. Se maksoi vaivaiset 5,70$ majoituspaikalle. Oltaisiin voitu aika paljon helpottaa kävelyä pitkin kaupunkia. Mutta taksin kyydissä sitä ei oltaisi nähty yhtä paljon. Ristiriitaista. Tänne olisi varmaan tarvinnut vähintään viikon, että tähän olisi päässyt sisälle. Ja olihan tämä kivakin, tällä kaupungilla tuntuu olevan jotenkin paljon rennompi fiilis kuin esim. New Yorkilla. Yhdessä pizzapaikassakin turistiin tuosta noin vain koko lounaan ajan yhden paikallisen miehen kanssa. Alla video, jossa yksi osoitus ihmisten rennosta vibasta, naapuriveneen piti saada juotavaa:

On kuitenkin mukava siirtyä eteenpäin. Pari pienempää paikkaa vielä tiedossa enŋen losia ja sitä tietää, että niissä kaikki jutut on aika kompaktilla alueella. Ja losista taas tietää, että siellä mennään ihan kaikkialle autolla ellei olla ihan siinä Santa Monicassa. Onko tässä jo sen verran amerikkalaistunut, että friscossa ärsytti, kun autolla ei ollutkaan järkeä liikkua mutta kävellenkin tuntui turhan vaikealta?

Saapuminen San Franciscoon

Heippa San Franciscosta! Jalat on ainakin saaneet täällä treeniä, jee! Toiset kävelee rauhassa romanttisesti käsi kädessä mäkiä ylös ja me painetaan menemään kuin kaksi sähköjänistä hikikarpalot otsalla puuskutus vaan kuuluen. Superia, haluan vielä juoksemaan mäkitreenin tuonne!

 

Palataanpa kuitenkin vielä eiliseen eli lauantaihin, lähdettiin ajelemaan Mariposasta kahdeksan maissa aamulla ja Friscoon saavuttiin 12sta maissa. Täällä meillä olikin vuorossa ensimmäinen airbnb yöpyminen, vuokrattiin siis vierashuone erään naisen asunnosta. Onhan tämä kieltämättä aika erikoista asua toisen nurkissa, varsinkin kun täällä asuu myös naisen kämppis ja kuvioissa on pyörinyt nyt myös kämppiksen äiti ja asunnonomistajanaisen ex-mies. Ai niin ja tietysti asunnon omistajan 1-vuotias tytär. Täällä on kuitenkin selkeästi totuttu airbnb vuokralaisiin, täällä on käytännössä koko ajan joku, koska tämä on niin suosittu asunto. Meille jäyhille suomalaisille(eli Matille) sosiaalisuus mitä tämän tyyppinen majoitusmuoto vaatii on välillä vähän vierasta. Mutta toisaalta voidaan olla vaikka koko ajan vetäytyneinä omiin oloihimme täällä ollessamme, jos niin halutaan. Onhan tämä kuitenkin oiva tapa päästä kurkkimaan tavallisen amerikkalaisen arkeen. Ainakin se on paljastunut, että vaikka talot täällä on ulkoa todella hienoja niin kyllä talojen ikä näkyy sisällä. Ihan siisti tämä on, mutta aika alkeellinen tietyllä tapaa.

 

Mutta tosiaan eilisen ainoa aktiviteetti oli Alcatraz vierailu. Alcatraz eli the Rock on varmasti Yhdysvaltojen kuuluisin vankila, jossa oli aikanaan sijoitettuna pahamaineisimmat vangit. Myös Al Capone on istunut Alcatrazissa. Alcatraz sijaitsee aivan San Franciscon edustalla saarella ja on nykyisin Friscon kuuluisin nähtävyys.

Alcatraz

 

Menimme iltakierrokselle, joka alkoi kuudelta ja pimeän laskettua tunnelma oli aika hyytävä. Kierros oli suunniteltu niin, että jokainen sai omat kuulokkeet ja nauhurin, jossa kertojina olivat niin entiset vangit kuin vanginvartijatkin. Jokainen kulki siis omassa tahdissaan paikasta toiseen kertojan sanoessa mihin mennä seuraavaksi. Oli hurjan mielenkiintoista kuunnella tarinoita vankilan tavoista, pakoyrityksistä, vankien ja vartijoiden omista fiiliksistä Alcatrazissa olemisesta ja samalla kulkea itse noilla käytävillä. Suosittelen ehdottomasti, jos joskus tulette San Franciscoon! Liput pitää vaan varata hyvissä ajoin. Me varattiin liput kesällä.

Lattiassa näkyy räjähdysjälkiä käsikranaateista, joita käytettiin vankilakapinan tukahduttamiseen

Tällaisesta suhmuisesta luukusta vangit saivat katsoa San Franciscoa.

70-luvulla intiaanit valtasivat hylätyn saaren ja pyrkivät tekemään siitä intiaanien maan. 

 

Eilinen päättyi take awayn tilaamiseen asunnon omistajan suosiollisella avustuksella. San Francisco vie kyllä mehut meistä, joten tänään on nyt lyhyestä virsi kaunis. Palataan huomenna päivityksellä sunnuntain riennoista!

 

Matti:

 

Kirjoitan vain sen verran, että auton parkkeeraaminen majoituspaikan kivijalassa sijaitsevaan autotalliin oli sangen mielenkiintoista. San Franciscon vanhoja autotalleja ei nimittäin ole rakennettu silmällä pitäen Texasin vähän isompia autoja eikä varsinkaan vähänkään sporttisempia ja matalampia autoja. Leveyttä autotallissa oli riittävästi mutta autotalliin johtavan rampin kallistuskulma jo valmiiksi kaltevalla tiellä tuottikin ongelmia Chargerille. Auton pohja siis otti kiinni. Ongelma saatiin ratkaistua laittamalla rampille sopivaan kohtaan tukevaa levyä, jonka jälkeen auton sai runtattua autotalliin vain toisen puolen pienellä pohjakosketuksella. Onneksi vakuutukset ovat kunnossa ja kaikki sisältyy hintaan ja taitaa ne autot muutenkin olla aika kulutustavaraa täällä kun ovat niin halpoja. Omalla autolla en olisi vastaavassa tilanteessa ajanut tuohon autotalliin. Saas nähdä miten siitä peruutetaan ulos.

 

Niin ja Alcatraz ei kyllä mitenkään muistuttanut The Rock elokuvaa.