Bye Bye LA

Snift. Tätä postausta kirjoitetaan kotisohvalta. Tuntuu jotenkin absurdilta, että kaikki se mitä koettiin on nyt niin kaukana. Siis puolitoista vuorokautta sitten istuttiin vielä Conanin katsomossa ja ajettiin pitkin Losin täpötäysiä teitä?!  Aikamoinen paluu todellisuuteen tällä hetkellä, arkirealismi iski vasten kasvoja Helsinki-Vantaalla harmaan ja synkän sään saattelemana. Pakko myöntää, että vähän tällä hetkellä nakertaa, että meidän arki kuluu näissä maisemissa, kun toiset elävät elämäänsä Kalifornian auringon alla. Tälläisinä hetkinä sitä miettii, kuinka lottovoitto sitä sitten on syntyä Suomeen, ainakaan säiden puolesta. En väitä, että elämä vaikka Losissa olisi helppoa, ei takuulla. Monen paikallisen kanssa juteltuamme moni toisti samaa, töitä tehdään paljon ja lomia ei samalla tavalla tunneta kuin täällä. Moni hämmästeli meidän neljän viikon yhtäjaksoista reissua, siellä lomaa voi usein pitää kerralla vain viikon. Mutta se sää ja ympäristö ja ne kaikki mahdollisuudet! Ikävä tulee.

 

Maanantai oli siis meidän viimeinen kunnollinen lomapäivä ja samalla Matin ensimmäinen päivä lähempänä kuuttakymppiä kuin syntymää. Haluttiin tehdä jotain spesiaalia sinä päivänä ja päädyttin siihen, että Conan O Brienin talkshown kuvaukset olisi hyvä kolmekymppislahja ja täydellinen lopetus lomalle. Itse kuvaukset alkoivat vasta 3.30 ja check-in oli merkattu 1.30, mutta hyvän istumapaikan halutessaan paikalla oli oltava suunnilleen heti kun parkkihalliin pääsee sisälle eli 11sta. Me mentiin paikalle ennen puolta kahtatoista ja meitä ennen jonossa oli noin 50 ihmistä. Odoteltiin vielä puolisen tuntia, että lippujenjakajat tuli paikalle ja saatiin rannekkeet ja numerolappu ja tämän jälkeen saatiin poistua paikalta kunhan tulee takaisin kahteen mennessä. Käytiin lounaalla ja tultiin intoa täynnä takaisin. Jonkun aikaa odoteltuamme meidät laitettiin kävelemään noin kahdenkymmenen ihmisen ryhmissä Conanin studiota kohden. Oli hauska kävellä siellä kaikkien niiden studioiden keskellä missä kuvattiin parhaillaankin yhtä ja toista suosittua tv-sarjaa. Käveltiin näyttelijöiden asuntovaunuissa olevien pukuhuoneiden ohi ja koitettiin silmä kovana katsella kuka siinä huristeli milloinkin golfkärryllä ohi. Oltiin taas samassa tilanteessa kuin aiemminkin, että minä en nähnyt mitään ilman laseja ja Matti ei muuten vaan tunnista ketään...

 

Kolmen maissa päästiin vihdoin istumaan studioon ja ihmeteltiin kaikkia kameroita ja sitä hyörinää mikä lavalla vallitsi. Saatiin lopulta aika hyvät paikat viidenneltä riviltä   läheltä Conanin pöytää. Jossain vaiheessa lavalle tuli lämmittelijä heittämään läpyskää lähinnä yleisöstä poimimistaan ihmisistä :D Onneksi ei istuttu ihan edessä ettei jouduttu piinapenkkiin. Vihdoin saatiin myös itse Conan lavalle ja onhan se kyllä sen verran karismaattinen ja osaa hommansa etten ihmettele mistä suosio kumpuaa. Mekin oltiin ihan pähkinöinä, välillä ei ehkä kaikkia heittoja tajuttu, mutta naurettiin mukana kuten asiaan kuuluu :D Vieraina oli kaksi näyttelijää, Dex Shepard promoamassa elokuvaa The Judge ja Rosemarie Dewitt promoamassa elokuvaa Men, Women and Children. Sen päiväisen jakson kuvausten loputtua saatiin vielä kuulla, että yllärinä olisikin vielä yksi ekstra haastattelu, joka esitetään vasta lokakuun lopussa. Lavalle astelikin kohta Jake Gyllenhaal! Voin kertoa, että ei harmittanut, että käytettiin vika päivä tuolla! Mullakin oli vihdoin lasit päässä niin sain tiirailla kunnolla.

 

Paluumatkalla Santa Monicaan oli haikeat fiilikset. Kuunneltiin Lana Del Reytä ja hyvä etten vääntänyt itkua siinä, kun katselin silmien edessä avautuvaa kimaltelevaa valtavaa automerta ja Hollywoodin kukkuloita viimeistä kertaa :D Tohon päivään vaan sisältyi taas niin huikeita kokemuksia, fiiliksiä ja nähtävää, että ei olisi halunnut sen loppuvan.

 

Matti:

 

Mutta niin sekin päivä vain loppui niinkuin loppui koko reissukin. Jos ajattelee reissun alkua ja loppua, niin sehän alkoi rodeolla, Yhdysvaltain kansallishymnillä ja sellaisella kunnon jenkkipaatoksella ja päättyi nyt tuohon livekuvaukseen, jossa jenkkiyleisö reagoi niin antaumuksella pienimpäänkin vitsinjyvään. Mielestämme liveshow nipoi matkan alun ja lopun mukavasti yhteen ja tietenkin juhlisti minun kolmekymppisiä kivasti, kun oli niin erilaista. Ja hei Conan, sitä tyyppiä on tullut katsottua silloin kun se Suomen telkasta tuli ja nyt pääsi livenä näkemään niitä tismalleen samoja eleitä ja ilmeitä ja puujalkavitsejä. Enpä olisi sitä Eerikinkadun vuosina uskonut, että joskus vielä pääsen katsomaan Conanin livekuvausta. Ja onhan se livenä vielä paljon hauskempi kuin telkasta katsottuna.

 

Fiilikset viimeisellä matkalla takaisin Santa Monicaan oli juuri sellaiset kuin Elina kuvasi. Ääneen siinä ajaessa totesinkin, että itselleni juuri tämä on sitä Los Angeles kokemusta, kimmeltävä autojen kattomeri katseen edessä auringon laskiessa. Siihen taustalle vielä soimaan Lana Del Rayn version kappaleesta Ride, jota oltiin kuunneltu pitkin matkaa eri osavaltioissa upeilla hetkillä ja maisemilla niin ei siinä paljoa muuta tarvinnut.

 

Näistä postauksista on kuitenkin ehkä vähän välittynyt, että Elina on ollut enemmän innoissaan Los Angelesin alueesta ja se varmaan pitää paikkansakin. Itselläni on taustalla painaneet ne kaikki aiemmin nähdyt ja koetut asiat. Niistä on ollut vaikea päästä yli. Olisin kokenut losin vielä varmasti ihan eri tavalla, jos olisimme reissun vaikka aloittaneet sieltä täysin tuoreilla silmillä.

 

Viimeinen ilta sai meidät kuitenkin kiinni ja oli pakko lopultakin pakata. Elina jäi huoneeseen tekemään jotain enemmän tai vähemmän hyödyllistä, kun itse kävin auton kimppuun. Se oli pyörillä liikkuva roskakori. Pari kaksi kolme pussia roskaa kaivoin autosta esiin, siinä oli kaikkea sellaista törkyä mitä matkan varrella oli kertynyt. Meillä oli ollut vähän sellainen tapa, että jos vesipullo tai mikä tahansa juotiin/syötiin tyhjäksi niin heitettiin se vain olan yli taakse. Auto kun ei ollut oma. Toki oltiin pari pienempää tyhjennysoperaatiota tehty matkan aikana. Haikeaa se auton tyhjennys kyllä oli kun löysin esimerkiksi meidän ensimmäisen etapin pysähdykseltä muhjaantuneen Caprock Canyonin kartan.

Elina pakkaa

 

Lopullinen laukkujen pakkaaminen sitten ottikin oman aikansa. Mutta olimme arvioineet juuri oikein sen kolmannen laukun tarpeen. Kyydistä piti ainoastaan jättää Yosemiten haikkailulta poimituista kolmesta jättikävystä kaksi. Ainoastaan siis yksi pääsi mukaan. Niitä oli kolme sen takia, koska meillähän oli siellä liian vähän vettä mukana ja reppuun siis mahtui mukavasti käpyjä sen sijaan.

 

Aamuyö herätti meidät 2.25. Viimeinen surullinen ajomatka hiljaisia ja pimeitä katuja pitkin autoa palauttamaan sujui nopeasti. Los Angeles alkoi jäämään selkämme taakse.

 

Vielä on tulossa pari postausta tulevaisuutta silmällä pitäen, että mitä jäi siellä sun täällä tekemättä, vähän knoppitietoa ajomatkan kokonaispituudesta ym ja kartat etapeista. Nyt on jo sellaista taistelua hereillä pysyminen, että kyllä nyt saa mennä jo nukkumaan.

Viimeiset viikonloppuriennot

Loppu häämöttää. Tavallaan sääli, ainahan loman loppuminen on vähän kurjaa. Toisaalta taas Pilviä alkaa olla kovemman asteinen ikävä ja omalle salille on kiva päästä. Varsinkin kun on uusia kivoja urheiluvaatteita ;) Ja niin kivaa kun onkin syödä ulkona niin tässä vaiheessa myös itse oman ruuan laittaminen kuulostaa aika houkuttelevalta.

 

Palataanpa kuitenkin lauantaihin. Se oli aika puhtaasti kaupoissa kiertelypäivä, ehkä ensimmäinen puhtaasti shoppailulle pyhitetty päivä. Käytiin tosin ensimmäisenä aamulla lentokentällä autovuokraamossa kysymässä olisiko mahdollista jatkaa auton vuokraa päivällä. Alunperin suunniteltiin palauttavamme auto maanantaina, mutta keksittiinkin, että halutaan silloin Conanin talkshown kuvauksiin, joten palautusta pitäisi lykätä. Soitin ensin autovuokraamoon, että onnistuuko jatkaminen puhelimitse ja saimme vastaukseksi, että ei mutta lentokentällä onnistuu. Noh, ajelimme sinne ja paikanpäällä nuivan oloinen naishenkilö totesi ettei se onnistu juuri nyt. Meidän olisi pitänyt tulla maanantaina uudestaan ja tehdä ikäänkuin uusi sopimus yhdelle päivälle. Ei oikein innostuttu tästä vaihtoehdosta, joten virkailija totesi, että voittehan te vaan palauttaa sen myöhemmin. Eli katsotaan nyt sitten kuinka kalliiksi tämän päivän hupi tulee ja millaiset sanktiot saadaan.

Laiantaina lähdössä liikkeelle, siltä päivältä ei paljoa muita kuvia olekaan

 

Lauantaina saatiin myös meidän ensimmäinen julkkisbongaus! Tai no, saattoihan siellä Runyon Canyonilla olla vaikka kuka, mutta ilman laseja oli hyvä että tunnistin edes Matin. Oltiin Disney storessa Santa Monicassa ja nähtiin... rumpujen pärinää tähän väliin... PMMP:n Paula ja The Rasmuksen Lauri :D Että se siitä suuresta bongauksesta :D Todelliset bongaukset tehtiin sitten vähän myöhemmin ;)

 

Sunnuntaina tosiaan haluttiin vielä päästä Hollywood tunnelmaan ja päätettiin mennä Paramount Picturesille studiokierrokselle ja kurkattiin samalla taas Walk of Famea. Noissa paikoissa voi vaan niin aistia juuri sen Los Angelesin ja Hollywoodin, joka saa sydämen sykkimään vähän lujempaa, että ei harmita vaikka osa Paramountilla olikin vähän toistoa Warnerin studiokierrokselta. Ja onhan Walk of Fame aikaturistirysä, mutta on siinä silti oma hohtonsa. Pitkällisen mankumisen ja muutaman koirailmeen jälkeen Matti suostui myös tekemään uuden visiitin Griffith observatoriolle ja mun hymy leveni entisestään. Itse observatorio on niin kaunis, sieltä on ehkä paras näkymä Hollywood kyltille ja näköala Los Angelesin yli on niin hiukea, että olisin voinut fiilistellä siellä koko päivän. Seuraavan kerran haluan ehdottomasti haikkailla sinne ja ottaa eväät mukaan! Elina <3 Hollywoodinkukkulat <3 Aika täydellinen toiseksi viimeinen päivä siis. Varsinkin, kun illalla Santa Monicassa viimeistelin vielä mun ostosrupeaman kahdella parilla kenkiä...

Forest Gump penkki

New York lavasteiden ihmettelyä

Gleen kahvila

 

Matti:

 

Lentoaseman ikkunoista siintää New York kun tätä kirjoitan. Ennen reissua ajateltiin, että tässä vaiheessa olo tulee olemaan vaikea, koska New York on niin lähellä mutta silti niin kaukana. Vähänpä tiedettiin tai osattiin aavistaa miltä tässä vaiheessa tuntuu; ei tuonne jaksaisi ajatellakaan lähtevänsä kaiken tämän jälkeen. Ja rahatkin on ollu jo pitkään loppu. Kivalta se kyllä näytti koneen ikkunasta silti.

Viikonloppu meni nopeasti ja varsinkin lauantaista ei ole paljoa kerrottavaa. Shoppailua ja Santa Monican kävelykadulla pyörimistä. Täytyy myöntää, että ei Santa Monica iskenyt itseeni niin kauheasti kaiken muun jälkeen. Jäi vähän kuvatkin ottamatta. Mutta se oli hyvä tukikohta siirtymiselle eri paikkoihin.

Lauantai-iltana taas kovasti mietittiinkin, että mitä tehdään sunnuntaina. Vaihtoehtoina olivat Paramount Pictures-studiokierros ja siihen yhdistettynä ehkäpä LA downtown taikka Griffith Observatory päivänvalossa. Toinen vaihtoehto oli Queen Maryyn tutustuminen (Titanicin sisarlaiva) Long Beachilla sekä Palos Verdes-puiston koluaminen siinä rannalla ja auringonlaskun katselu. Ja oli siinä sitten mielessä Malibua, Lagunan muistelukierrosta ym. Ajateltiin kuitenkin niin, että kun tykättiin varsinkin Warner Bros studiokierroksesta ja Hollywood, leffat ynnä muut tulevat meille melkein ekana mieleen Los Angelesista niin kyllä me vielä yhdelle studiokierrokselle mennään haistelemaan sitä Hollywood-tunnelmaa. Varattiin siis lauantai-iltana liput kierrokselle. Hyvä, että vielä saatiin meille sopiva aika.

Sunnuntaina tähdättiin siis 12.30 alkavalle kierrokselle. Paikalliset tähtäsivät enimmäkseen toiseen suuntaan rannalle, joten ajomatka Hollywoodiin sujui mukavan sutjakkaasti, jopa niinkin nopeasti, että käytiin siinä uudelleen ennen kierrosta vielä Walk of Famellakin fiilistelemässä. Alkoi olla ehkä jo vähän sellainen olo, että pitää vielä viimeisen kerran käydä katsomassa paikkoja

Studiokierros oli jälleen mukavan intiimi ja se tapahtui vielä pienemmällä porukalla kuin Warner Brosilla. Paramount Pictures on ainoa studio, joka on edelleen Hollywoodin puolella, mikä lisäsi kierroksen viehätystä. Kierroksen alkupuolella nähtiin Forrest Gumpin penkki ja PPn teatteri, jota käytettiin mm. Tom Clancy- elokuvassa hotellina. Oliko se elokuva nyt sitten Punaisen Lokakuun metsästys vai se toinen Tehtävä.. jossain? En oo nähnyt sitä pitkään aikaan. Harrison Ford yhtäkaikki siinä näytteli ja sitten se luihun näköinen tyyppi. Nähtiin myös nyt parkkipaikkana toimiva sininen allas, joka on ollut käytössä jo esimerkiksi 50-luvulla elokuvassa 10 Käskyä kohtauksessa, jossa meri halkeaa kahtia. Oli hauska kuulla miten se oli toteutettu silloin. Mutta oli allas toiminut myös esimerkiksi toiseksi uusimmassa Star Trekissä kohtauksessa, jossa Kirk ja Sulu syöksyvät Enterprisestä alaspäin kohti poran tasannetta. Hullua minkälaista huijausta elokuvat ovat ja näyttävät silti niin hyviltä. No mutta paljon oli siis nähtävää ja tuttuja leffoja kuvattu. Vielä tulee mieleen vaikkapa viimeisimmän Indiana Jonesin baari, jossa päähenkilöt aloittivat tappelun. Mutta paljon kierroksessa oli myös samaa infoa, jota Warnerilla oltiin kuultu.

Kun kierrokselta lähdettiin pois aikaa oli vielä jäljellä. Päätettiin, että Hollywood ei ollut vielä tässä vaan lähdettiin uudelleen Griffith Observatoryn näköalapaikalle. Haluttiin sekin nähdä vielä uudestaan viimeisen kerran ja päivänvalossa. Downtown olisi vienyt meitä jo poispäin ja se olisi myös ehkä vienyt liikaa aikaa. Lopulta Elinan huokailujen saattelemana Observatoriolta piti lähteä valumaan kohti Santa Monicaa. Tiedettiin, että pakkaamisellekin pitää antaa vähän ajatusta. Ehdittiin kuitenkin Happy Hourin aikaan vielä syömään Santa Monicaan, niin meidän jo pitkään olemattomat käteisvarat eivät saaneet niin pahaa kolhua. Pientä strollausta vielä kävelykadulla ja sitten majoituspaikkaan. Ainiin ja ostettiinhan siinä se kolmas laukkukin. Ostettiin sellainen pehmeä urheilukassi ja sellaisessa kokoluokassa, että se toivon mukaan menisi käsimatkatavarana. Tiedettiin, että näin varmaan tulisi käymään, että kamat ei mahdu kahteen laukkuun ja sitä kamaa on tosiaan kertynyt. Tuossa vaiheessa en edes tiennyt mitä kaikkea mukaan otettavaa kamaa on autossa kaiken roskan seassa. Edelleenkään ei ehditty Santa Monican pierille tallustamaan ja se jäi ehkä vähän harmittamaan, koska aiemmin reissulla ajamamme Route 66 päättyy länsirannikolla sinne.

Sitten pitikin miettiä vielä viimeistä päivää mutta siitä lisää toisessa postauksessa. Ei jaksettukaan kauheasti murehtia pakkaamisesta sunnuntai-iltana. 

Top Gun, Maverickin heilan koti

Hollywoodtunnelmaa ja pyöräilyä

Matti:

Pöh! Äsken oli kirjoitettuna eilisestä pitkät pätkät mutta onnistuin tuhoamaan tekstin ja Elinan osion, joten nyt tulee vähän tiivistetymmin. Onneksi Elina jo nukkuu. Eilen eli torstaina oli siis vuorossa taas vähän rauhallisempi aamu. Tähdättiin aamuliikenteen suhteen klo 10 sweetspottiin. Hollywoodin ytimeen kun ei kannata lähteä ajamaan pahimpaan ruuhka-aikaan. Nyt oli siis tarkoitus mennä Walk of Famelle, jossa jalkakäytävän kivetyksenä on tähtien tähtiä ja erinäisten julkkisten käden -ja jalanjälkiä on myös valettu sementtiin. Löytyypä sieltä myös muun muassa Oscar-gaalan teatteri. Tiedossa oli siis ehtaa Hollywood-kokemusta.

Arskan kengänkoko oli yllättävän pieni

 

Etukäteen Elina oli puhunut myös siitä, että haluaisi mennä kierrokselle, joka kiertää julkkisten koteja. Itse olin vähän skeptinen ajatuksen suhteen ja tilanne vaikuttikin ihan hyvältä, koska Elina ei asiasta hetkeen ollut puhunut. Kun saavuttiin Walk of Famelle, niin joka kadunkulmassa meille tyrkytettiin näitä julkkiskierroksia ja olisiko kestänyt noin 5min paikalle saapumisesta kun istuttiin jo erään kierroksen järjestäjän kyydissä. Saatiin kierros puoleen hintaan, niin pakkohan sitä oli. Ja yllätys yllätys, kierros olikin ihan mielenkiintoinen. Osasyy sille varmaan oli se, että sattumalta valittiin ihan hyvä kierroksenvetäjä eli sellainen noin 60v losiäijä, jolla oli sellainen mukavan sarkastinen ja ironinen suhtautuminen julkkiksiin ja monta hauskaa tarinaa kerrottavana. Juttua siis riitti. Kierroksella tuli tosiaan nähtyä esim. Orlando Bloomin, Tarantinon ja Timberlaken ja monien muiden julkkisten kotien portit, pensasaidat, muurit taikka vastaavat. Toki siinä kierrettiin myös Playboy Mansion portit, Michael Jacksonin kuolinhuvila ja monet muut paikat. Pääasiassa kierroksella siis kierreltiin Hollywood kukkuloilla ja Mulholland Drivella ja Beverly Hillsissä. Nämä ovat paikkoja, joihin ei ole mitään asiaa asumaan ilman melkoisen paksua lompakkoa.

Pretty Woman-hotelli

Näkymää Mulholland drivelta

Orlando Bloomin portti

Quentin Tarantinon portti

Justin Timberlake

Michael Jacksonin parveke

Playboy Mansion portti

 

Kierroksella ajeltiin myös kaunareista tutun Rodeo Driven läpi. Siinä on kadunpätkä, jolla Aston Martinit, Ferrarit ja Lamborghinit sun muut tykkäävät pysäköidä ja siinä voi kuluttaa esim. 30000$ ja tuloksena on vaikkapa vain kolme mekkoa. Käytiin myöhemmin päivällä tuollakin kadulla kävelemässä mutta ei uskallettu yhteenkään liikkeeseen sisälle. Todennäköisesti ovilla seisseet vartijat eivät olisi meitä edes sisälle päästäneet.

Rodeo drive, Aston Martin siinä parkissa kaikessa rauhassa

 

Koitettiin päästä myös Jimmy Kimmel Shown livekuvaukseen mutta vähänkö jäi syömään, kun sisälle pääsevien jono katkaistiin juuri meidän nenän edestä. Katsotaan josko tässä vielä jonkin shown kuvaukseen ehditään. Päivä päätettiin sillä, että ajettiin kuuluisan Griffith Observatorion näköalapaikalle. Sieltä aukeaa näkymä koko Losin yli, mikä on tuttu monista mainoksista ja elokuvista. Täytyy myöntää, että se oli kyllä aika hieno kokemus. Sitä maisemaa katsellessa kun tiivistyi aika hyvin ne tuntemukset, joita Losista on odottanut.

 

 

Elina:

Tänään oli vuorossa rento pyöräilypäivä Venicen ja Santa Monican maisemissa. Venice beach ja varsinkin sen boardwalk oli totaalisen erilainen Santa Monicaan verrattuna, siellä pyöri jos jonkinnäköistä elämäntapamenninkäistä. Boardwalk oli täynnä kaikennäköisiä, kokoisia ja kuuloisia kaupustelijoita, reggae soi ja lääkemarihuanaakin ja varmaan muutakin olisi ollut tarjolla. Illan tullen en ehkä haluaisi pyöriä tuolla enää.. Seuraavaksi siirryttiin Venicen trendikkäällä alueelle, joka on täynnä kivoja pikkuputiikkeja. Eihän sieltä sitten tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Ja hei löysin VIHDOIN nahkatakin, jota olen metsästänyt viimeiset kaksi vuotta!! Tosin halusin mustan ja ostin ruskean,  oli pakko tehdä kompromissi kun takki oli muuten juuri sellainen kuin halusin. Kinusin siitä 30 prosentin alennuksen kun sanoin etten muuten raatsi ostaa sitä :D

 

Loppuiltapäiväksi suunnattiin vihdoin Santa Monican ostoskadulle ja ehdittiin kiertää sieltä vain muutama kauppa.. Taas tehtiin hyviä löytöjä ja ostin muun muassa myöskin etsimäni talvitakin 40 prosentin alennuksella, kelpaa! Mattikaan ei muuten tänään joutunut lähtemään tyhjin käsin kotiin, jee.

 

Itse pyöräily oli kyllä hurjan kivaa, pyörätie meni ihan rannan tuntumassa koko ajan ja matka taittui nopeasti. Aamusta aurinko oli pilvessä ja lämpötila oli varsin miellyttävä, puolen päivän jälkeen alkoi taas kuumenemaan ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.    Kämpille paluu olikin hieman haasteellisempaa muutaman ostoskassin kanssa..

 

Matti:

Pyöräily oli tosiaan aika mukavaa vaihtelua, vaikka vähän meitä kaupunkipyöräilyä karttavia alkuun hirvittikin pari kadunpätkää ajaa tuonne rannan suuntaan. Jahka päästiin tuonne rannan pyöräilykadulle, niin mukavan leppoisaa menoa se oli. En kyllä yhtään ihmettele paikallisten rentoa elämänasennetta.

 

Venicestä vielä sen verran, että siellä on myös sellaisia kanaaleja, jotka halkovat yhdessä kohtaa asutusta. Niitä oli mukava käyskennella siellä ympäriinsä ja taas ihmetellä sitä, että jotkut oikeasti asuvat täällä. Mutta ihmeellistä kyllä pyöriä täällä ympäriinsä kun yhtäkkiä tosiaan kaupunginosien välillä tunnelma muuttuu ihan totaalisesti. Tunnelmanmuutos on suurempaa kuin vaikka New Yorkin manhattanin eri kaupunginosien välillä. Ei myöskään ole sellaista oloa, että on 17miljoonan ihmisen metropolissa, kun asutus on matalaa eikä ollenkaan sellaista isoa kaupunkimaista mitä sen odottaisi olevan. Käsittämättömän iso paikkahan tämä on.

Studioita!

Hellurei pienen tauon jälkeen :) On ollut taas melko hektistä, niin ei ole ehtinyt blogin ääreen. Maanantaina kierreltiin Lagunan viereisessä kaupungissa Newport beachissa ja fiilisteltiin vielä Lagunaa. Katseltiin taas vaikka kuinka kauan aaltoja ja loiskuteltiin meressä.



Newport Beach



Lautta Balboa Islandille



Aallot aina välillä Laguna Beachilla yllättivät

 

Matti:

Kuvia on kertynyt muutamalta päivältä ihan liikaa mielestäni siihen nähden, että tässä ei sellaisten ilmestysten äärellä enää olla oltu kuin aiemmin. Viimeinen Laguna päivä alkoi kuitenkin Newport Beachin tutkimisella, niin kuin Elina kirjoitti. Yhdessä vaiheessa suunnittelua ajattelimme yöpyvämme Newport Beachilla ja majoituspaikkakin oli jo valittu (ajoimme nyt sen ohi) mutta päädyimme kuitenkin lopulta jakamaan yöpymisemme Laguna Beachin ja Santa Monican välillä. Ja hyvä niin, sillä Newport Beach ei mielestämme tarjoillut ollenkaan sellaista tunnelmaa ja kivoja poukamia kuin Lagunassa aistimme ja koimme. Kiertelimme Balboa peninsulaa (siellä olisimme yöpyneet), katsastimme vähän rantaa ja laituria ja menimme lautalla Balboa islandille ja siinä jo sitten molemmilla alkoikin olla sellainen olo, että äkkiä takaisin Laguna Beachiin, että ehditään siitä vielä nauttia. Lopun päivää sitten vain nautittiinkin olostamme Laguna Beachin rannoilla ja keskustassa pyörien. Ihmeellistä miten saatiin kulumaan suurin osa ajasta siihen, että seistiin vain rantavedessä ja tuijotettiin aaltojen pauhua ja surffaajia.

 

Elina:
Tiistaina lähdettiin haikein mielin ihanasta Laguna Beachista eteenpäin ja suunnattiin Universalin studiolle. Paikka on oikeastaan huvipuisto, jossa pääsee myös studiokierrokselle. Paikasta jäi ehkä vähän ylirahastettu olo, ainakaan me ei saatu rahoillemme vastinetta niin paljon kuin olisi odottanut tuolla hinnalla(liput maksoi huikeat 92 dollaria per kärsä). Homma olisi ehkä ollut toinen, jos oltaisiin haluttu ravata kaikki laitteet läpi, puistossa oli siis eri teemoihin perustuvia 3D huvipuistolaitteita. Me mentiin Itse Ilkimys laitteeseen ja ei oltu ihan vakuuttuneita. Koko homma kesti noin viisi minuuttia ja pystyin pitämään tuosta ajasta silmiä auki ehkä 30 sekuntia. Eivät turhaan varoittaneet, että matkapahoinvoinnista kärsivien ei kannata laitteeseen tulla.. Tulipahan muistutettua taas itselle, että huvipuistolaitteet ei vaan ole mua varten, edes 3D sellaiset.

 

Universal kokemusta pelasti aika paljon Waterworld stunttiesitys. Näyttelijöinä oli muun muassa Walking deadista ja True Bloodista tuttuja henkilöitä ja stuntit oli hienoja. Paljon räjähteitä ja lensipä siihen vesialtaaseen myös lentokoneen raasku. Saatiiin siis viihdettä ja rytinää rahojemme vastineeksi. Hintaan kuuluu myös studiokierros, joka oli tavallaan hieno, mutta kierroksella oli valtavasti ihmisiä ja koko hommassa oli kiireen maku. Viimeistään se, että Wisteria Lane(Täydellisistä Naisista) oli suljettu juuri eilen, koska siellä kuvattiin jotain uutta tv-sarjaa, toi karvaan maun suuhun. Sen näkemistä olin odottanut eniten!


Waterworld

 

 

Illalla saavuttiin sitten Santa Monicaan ja todettiin jälleen, että aika mahtava majoitus oltiin valittu tälläkin kertaa. Sen enempää ei ehditty Santa Monicaa tutkia, molemmat meistä oli aika väsyneitä joten käytiin syömässä ja kaupassa ja tultiin nukkumaan.





Sneakpeek majoituspaikasta, eiköhän tästä kuvia tule räpsittyä vielä myöhemminkin



 

Matti:

Lagunan lähtöpäivänä kaaoksen tiivistäminen jälleen pariin laukkuun. Oltiin pitkällisen pohdinnan jälkeen päätetty, että käydään siirtymäpäivänä Universal Studioilla. Pohdinta oli pitkä sen takia, että ollaan huomattu, että meidän suunnitelmat Losin alueelle ovat olleet vähän epärealistisia. Ei täällä jaksa/voi jokapäivä tehdä jotain, koska päivät väkisinkin tahtovat venyä aika pitkiksi ja päivästä toiseen ei jaksa juosta. Toisaalta tässä vaiheessa on vähän väsymystäkin ilmassa. Vaikka nukutaan ihan hyvin, niin tuntuu, että ollaan siltikin pitkin päivää vähän väsyneitä. Lagunaankin oltiin suunniteltu, että yhtenä päivänä käydään San Diegossa ja toisena tutkitaan Newport Beachia ja Laguna... Olisi jäänyt täysin välistä. Joten on pitänyt vähän miettiä uudelleen, että mitä tehdään ja mitä ei. Mutta kyllähän tässä tosiaan parin leppoisamman päivän jälkeen on taas aika vauhdikasta ollut, kun niitä suunnitelmiakin kuitenkin on.

 

Universal Studio tarjoili minulle ehkä vähän enemmän kuin Elinalle, vaikka olihan se aika turistirysä. Jonottaa sai enemmän kuin tarpeeksi. Studiokierroksella kuitenkin tuli vastaan muun muassa Paluu Tulevaisuuteen, Tappajahain, King Kongin, Jurassic Parkin ynnä muiden kuvauspaikkoja ja kukapa ei näistä kulttuuripaikoista olisi kiinnostunut. Käsittämätöntä miten pienellä alueella noita kaikkia on kuvattu. Yksi 3D-kyyti riitti minullekin, oli aika meh. Simpsonit olisi voinut tietty vielä koittaa mutta Itse Ilkimystäkin oli kehuttu, joten tuskin muutkaan kovin sen kummempaa olisi ollut. Ja tarjolla oli tietty Transformersia, Muumiota ja muita. Mutta Waterworld oli hieno!



Tämänhän kaikki tunnistaa: Paluu Tulevaisuuteen kaupungintalo 



 

 

 

 

 

Elina:
Tänään vuorossa oli Warner Brosin studiokierros , joka olikin paljon intiimimpi ja enemmän kulissien taakse pureutuva. Kierrettiin aluetta pienissä porukoissa ja meidän porukassa oli vain 8 henkilöä. Päästiin kävelemään lavastetuissa kaupungeissa missä on kuvattu ties ja vaikka kuinka monta elokuvaa ja tv-sarjaa. Kyllä meitä katsojia sitten huijataankin ihan olan takaa, oli hauska kuulla kaikkia yksityiskohtia miten joidenkin kuuluisien elokuvien ja tv-sarjojen kohtauksia on tehty. Oli hauska nähdä ihmisiä töissä valmistelemassa jotain kuvauspaikkaa, tekemässä lavasteita ym ym ja päästä kurkkaamaan miehen puolikkaat sarjan kulisseihin. Kierrettiin myös Harry Potter ja Batman näyttelyt, parasta oli kuitenkin päästä kurkkaamaan Frendien Central Perkiin! Olen niin hc-frendit fani ja osaan liian monet vuorosanat ulkoa, että oli aika mahtavaa nähdä Central Perkin lavaste. Se oli säästetty vaikka sarjan kuvausten loppumisesta on jo vuosia.

Lounaan jälkeen lähdettiin haikkailemaan Runyon Canyonille Hollywoodin kukkuloille. Paikka on todella suosittu julkkisten ja muidenkin Losilaisten keskuudessa, etenkin himotreenareiden ja koiran ulkoiluttajien. Harmi, että mulla on niin huono näkö etten kyllä tunnistanut yhtään ketään, en kehdannut mennä tuijottamaankaan kaikkia vastaantulijoita nenän eteen. Maisemat oli kuitenkin upeat ja olihan se fiilis aika huikea olla lenkillä Hollywood maisemissa. Ja mikä mahtava treeni! Nousut oli paikoitellen todella jyrkkiä ja voitte kuvitella kuinka onnellinen olin ja laitoin vaan isompaa vaihdetta koneeseen. Matin huumorintaju ei tosin ehkä koko ajan riittänyt mun intopinkeänä veren maku suussa kapuamiseen... Viimeistään se loppui siinä vaiheessa kun tajuttiin, että hei kiva, vedet jäi autoon. Yli 30 astetta lämmintä, aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja kapuaminen oli todella hikistä hommaa, ehkä vähän alkoi hirvittää miten selvitään hengissä alas. Minä en luonnollisestikaan suostunut luovuttamaan enkä himmailemaan vauhdissa, joten jatkoimme iloisin mielin matkaa. Matti saattoi juputtaa jotain takavasemmalla, mutta ei viitsinyt suuremmin protestoida koska oli ollut vastuussa niistä vesistä ;) No, ihan kivaa meillä oli oikeastikin ja pärjättiin ihan hyvin, kovin paljoa pidempään ei olisi ilman vettä voitu olla. Juostiin alaspäin, joten paluu meni sutjakkaasti, koko hommaan meni noin puolitoista tuntia.

Meidän reitti tuli tuolta oikealta. Helpoin menee tuossa keskellä.

Matti:
Elina tuossa jo varsin kattavasti Warnerista kirjoittikin. Sinne Batman paikkaan kun olisi lapsena päässyt. Päätettiin siis, että jatketaan tätä päivää toisella studiokierroksilla ja herätys pitikin pistää soimaan pitkästä aikaa seitsemän aikoihin, koska tähdättiin kello kymmenen studiokierrokseen. Matka Warnerille oli vain vajaa 40km mutta täällä ei ota ollenkaan selvää, että milloin on liikennekaaos ja milloin ei, joten lähdettiin liikkeelle klo 8 aikoihin, että varmasti ehditään ajoissa perille. Perillä oltiinkin joskus 20 yli yhdeksän aikoihin eli ei kovin paha ollut. Liikenne on mielestäni toistaiseksi ollut ihan ok, 6 kaistaa yhteen suuntaan on aika perus ja melkein mitä enemmän kaistoja niin sen sujuvampaa liikenne on. Pitää vaan ottaa tarpeeksi ennakkoa, kun pitää päästä jotain ramppia varten vasempaan tai oikeaan reunaan. Aika kovaa ajetaan, jos liikenne ei matele ja epäröinti liikenteessä ei kauheasti kannata, vaan pitää vaan mennä, jos meinaa. Melko monta vastasattunutta kolaria ollaan nähty parin päivän aikana. Tulipa sekin nähtyä miten joku kesken liikenneruuhkan suivaantui toisen auton kaistanvaihdosta, pysäytti autonsa keskelle ruuhkaa ja aloitti jonkun sortin sanasodan toisen auton kuskin kanssa.


Gizmo ostettiin tuolta, kiinalaisen kauppa



Spiderman vietti tuossa pää alaspäin herkän hetken

Ja se Runyon Canyon. Yosemitesta taidettiin kirjoittaa, että lisättiin vaikeusastetta sillä, että otettiin liian vähän vettä mukaan. Nyt tosiaan kiristettiin ruuvia vielä vähän tiukemmalle jättämällä kaikki vedet autoon. Olin ne siististi pakannut kylmälaukkuun, että sieltä saadaan sitten kylmät vedet reppuun sille pikku kukkulapyrähdykselle. Siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran iski jano ja alettiin kaivamaan reppua meinasi vähän iltapäivähuumori loppua kesken. Oltiin tietenkin myös valittu se jyrkin Hero trail-niminen lenkki niistä kolmesta lenkkivaihtoehdosta. Mutta tietenkään ei jätetty hommaa kesken. Oltiinhan juotu esimerkiksi lounaalla ja eilenkin vettä.


Lenkki ohi, helppo nakki

Mutta selvittiin lopulta Santa Monicaan takaisin. Ehdittiin jopa talsia ihan rantaankin ja keskustaan asti ja vähän ihmetellä paikkoja. Nyt pitää taas käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna.


Santa Monica pier